Mielen nopeutta ei voi mitata. Se ei siedä kilpailuja eikä sen tuloksia voida asettaa historialliseen perspektiiviin. ~ Italo Calvino

Maailman nopein kone oli dramatisoitu, performatiivinen luento aiheenaan ihmismielen nopeus. Luento pyrki havainnollistamaan mitä se on ja kuinka se eroaa koneen mekaanisesta nopeudesta. Luentomateriaaleina käytettiin puheen lisäksi kuvaprojisointeja, musiikkia, kontakti-improvisaatiota ja elokuvaa. Kokoavana audiovisuaalisena teemana toimi Stanley Kubrickin elokuva Avaruusseikkailu 2001 (2001: a space odyssey, 1968), josta järjestettiin yksi yleisönäytös esitysjakson aluksi. Elokuvan muotoa ja kerrontaa tarkasteltiin malliesimerkkinä calvinolaisesta mielen nopeudesta, sen sisältöä allegoriana tekniikan/välineen kehityksestä. Tulkinta päättyi profetiaan ihmisyyden suhteesta välineeseen ja tekniikkaan. Miksi mielen yksi käytetyimmistä metaforista on kone?

Yhdistämällä pisteitä inhimillisessä avaruudessa, joilla päällisin puolin ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ihmismielellä on mahdollisuus laajentua. ~ Janne Saarakkala