Joensuun voima

Yhteistyössä Joensuun kaupunginteatterin kanssa.

Esitykset Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 10.4. – 16.5.2003 ja Teatteriravintolassa 29.8. – 2.10.2003.

"Ei ole enää yhteistä rakennetta! Siksi mie oon niin yksin. Sivilisaatio on ohittanut keskipäivänsä ja me olemme alkaneet erkanemaan toisistamme. Hajoamme. Yhteyden ihmisten ja ihmisryhmien välillä katkeavat – tai muuttuvat näennäisiksi. Minä olen töissä täällä, se vie minun kaiken energiani. Minulla ei ole aikaa muuhun. Miten minä voisin tietää mitä teille kuuluu? Miksi sen pitäisi edes liikuttaa minua? Hoitakaa hommanne, minä hoidan omani. Minä en tiedä mistä te tulette, keitä te olette ja mitä te teette – vaikka me asuisimme samassa kaupungissa, samalla kadulla, samassa talossa, samassa kerroksessa... samassa huoneistossa.
Minusta tuntuu, että kaikki kasaantuu! Vaikka kaikki ikään kuin hajoaa ja etääntyy – samalla kaikki keskittyy, tiivistyy sietämättömällä tavalla. Miksi minun pitäisi muka olla samanlainen kuin kaikkien muiden maailman kaupunkien! Sellaista minusta yritetään tehdä ja päälle sitten ohut silaus jotain paikallista väriä. Se pintasilaus ei ole mitään voimaa!" (Pielisjoen tyttären puhe - ote käsikirjoituksesta)

Esiintyjät: Riina Mikkonen / Suvi-Maaria Virta, Arto Heikkilä, Olli-Kalle Heimo, Lassi Uimonen ja Kaisa Ursinus
Muusikot: Jari Lappalainen ja Timo Seppälä

Ohjaus, käsikirjoitus, dramatisointi ja laulujen sanat: Janne Saarakkala (TTK)
Laulujen sävellys ja sovitus: Carlos Sedano
Lavastus: Raimo Piiroinen (kuvat: Timo Villanen)
Puvustus: Ulla Hirvonen
Valosuunnittelu: Marko Pölönen
Äänisuunnittelu: Pepe Kettunen
Kampaukset: Lea Parkkinen
Koreografia: Janne Saarakkala ja Katariina Ylennysmäki
Tarpeisto: Tuija Lehtinen
Kuiskaaja-tarpeistonhoitaja: Tarja Nuutinen
Järjestäjä: Jussi Kokko
Ohjaajan assistentti: Katariina Ylennysmäki
Näyttämömestari: Pekka Leskinen
Näyttämömiehet: Juha Kerkkonen ja Raimo Penttinen
Valomiehet: Kari Penttinen ja Hanna Espo

Esityksessä käytetyn videon valmistus:
Kuvaus: Noora Piili, Kalle Vaarala ja Sauli Ylihakola
Äänitys: Tommi Leinonen ja Topi Suuronen
Leikkaus: Päivi Tolvanen ja Sanna Byckling

Lähtökohdat: Joensuun elinvoiman etsiminen ja kartoittaminen. Missä elinvoima näyttäytyy ja millä tavalla? Elinvoimaa voidaan paikantaa: 1) Maantieteellisinä tihentyminä, paikkoina. 2) Ajallisina piiikkeinä. Mihin aikaan vuodesta Joensuu on erityisen elinvoimainen? Onko historiallista ajanjaksoa, jota voisi kutsua Joensuun kulta-ajaksi vai voidaanko ennustaa sen olevan vasta tulossa? 3) Henkisinä ja sisäisinä voimakeskittyminä. Mikä on erityisen elinvoimaista joensuulaisissa? Onko jokin ihmisryhmittymä, joka on enemmän elossa kuin muut? 4.) Tarinoina ja juttuina, joensuulaisina elämänkohtaloina. 5.) Unelmina - ja toisaalta myös pelkoina. Elinvoima tihentyy usein siellä missä unelmat toteutuvat tai missä niitä pyritään toteuttamaan.

Esityksestä: Kysyimme lähemmäs viideltäkymmeneltä joensuulaiselta, missä on maakuntakeskuksen elinvoima. Tuloksena syntyi iltamat, jossa kabareen keinoin esitettiin näkymä kamppailevasta Joensuusta ja kuva koko valtakunnan kiristyvästä tilanteesta. Paikallisia tuntoja esitettiin fiktiivisten henkilöiden avulla sekä esittämällä videokooste viidestä (työryhmän mielestä) erityisen elinvoimaisesta joensuulaisesta. Sen lisäksi esityksissä vieraili noin parikymmentä joensuulaista puhuen, musisoiden, tanssien ja keskustellen. Prosessissa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että Joensuun voima on rohkeissa yksilöissä, jotka uskaltavat nousta esiin joko olemuksellaan tai asioillaan.

Esityksen valimistumista kuvasi ohjaaja Jukka Kervinen dokumentti-työryhmänsä kanssa.

”Toivottavasti kaikki virkamiehet ja luottamustoimissa olevat käyvät katsomassa esityksen. Se tekisi varmasti hyvää. Kuulisivat mitä ns. tavan pulliainen ajattelee. Samoin iltamat voi katsoa kuka tahansa, joka kaipaa ajatuksia herättävää viihdettä.”
Jussi Hartikainen – Joensuun YO-lehti 04/2003