UNI ja AIKA - kevät 2004

Osallistujat
Ville Härkönen, Jussi Johnsson, Pasi Mäkelä, Janne Saarakkala, Tommi Silvennoinen ja Eero-Tapio Vuori.

Tutkimuskohteet
Kevään 2004 tutkimuskohteet olivat seuraavat:

1. Buto
Kevään työskentelyn fyysisen viitekehyksen ja selkärangan muodosti buto, sen harjoittelu, tutkimus ja käyttö esityksissä. Butotyöskentelyn vetäjänä toimi butotanssija Pasi Mäkelä. Teimme säännöllisesti butoharjoituksia aamupäivisin 2 kk:n ajan, ja loppukeväästä esityksen suunnittelunvaiheessa hiukan vähemmän. Buto on 1950 ja 60-lukujen taiteessa Japanissa syntynyt, modernin tanssin muoto. Emme pyrkineet tavoittamaan ’alkuperäistä’ buton ideaa, vaan löytämään oman butomme. Lopullisessa esityksessä butojaksoista tuli esitystä kantava elementti. Buton lisäksi Aune Kallinen kävi vaihtelun vuoksi vetämässä afrotanssia muutamia kertoja.

Butotyöskentelyn keskeiset tutkimuskohteet:
1.Oman kehon tavanomaisuuden rajat ja niiden ylittäminen / Buto outoja voimia, toisenlaista energiaa vapauttavana tekijänä. Löytyi yllättäviä anatomisia voimia ja fysiologiaa. Tavanomaiset asiat kehossa, yksityiskohdat muuttuivat paikoitellen hyvin vieraiksi. Vieraantuminen sosiaalisesta kehosta.

2.Mikä on mielikuvan ja kehon suhde? Buto tarjoaa mahdollisuuden päästää itsestä irti, pois omasta egotietoisuudesta ja minästä. Mielikuva täyttää kehon, itsen. Tavoittelimme virtaamisen tunnetta, sellaista kehollista intuitiota, jossa ei mielessään etukäteen päätä mitä tekee seuraavaksi, antaa vaan asioiden tulla esiin. Lopullisessa esityksessä keho loi itse oman koreografiansa.

3.Miten voi yhdistää äänenkäytön butoon? Äänenkäyttö usein pienensi liikkeen osuutta, mutta toisaalta välillä syntyi sellaista äänimateriaalia, joka ’vain tuli’ jostain (ääni erillisenä itsestä/ tekijästä).

4.Duo ja trio-buto. Aikaisemmin olimme tehneet buto-sooloja. Kevään aikana tutkimme paljon kahden tai kolmen henkilön keskinäistä kontaktia butossa. ’Sielujen yhteistä tanssia.’

5.Esineiden käyttö butossa. Usein esine valikoitui sattumanvaraisesti, se ’vain tarttui käteen’ ja sitten keho inspiroitui siitä. Esine ja butoilija muodostivat yhdessä jonkin aivan uuden olion. Esine ja ihminen ’imeytyivät’ toisiinsa.

6.Buton ja teatterin yhdistely ja mielenkiintoiset seokset. Suurimpia vaikeuksia tuotti ’buto-tilan ja ns. perusnäyttelemisen tai muun lavaolemisen välinen nopea vaihtelu kesken esityksen.

7.Omien buto-hahmojen kehittely ja esittäminen: Avant-Gardinaali(Tommi),
Kotka(Jussi),Merimies(Eki), Myttymies(Pasi) ja Paha-Elvis(Ville)

2. Unipiiri
Kevätryhmä kokoontui 12 kertaa unipiiriin. Johdattelijana uniipirityöskentelyyn toimi psykiatrian erikoislääkäri Markku Siivola, joka esitteli kevätryhmälle unipiirin metodologian ja oli ryhmän vetäjänä neljä ensimmäistä kertaa. Siivolan ansiokkaan opastuksen vuoksi ryhmän oli mahdollista jatkaa työskentelyä itsenäisesti läpi kevään. Lyhyesti unipiirin rakenteesta: se on amerikkalaisen Montague Ullmanin kehittämä ryhmälähtöinen ”unianalyysi”, joka ytimeltään ei pyri yhteen ja ainoaan oikeaan tulkintaan unesta vaan enemmänkin tarkoituksena on tarjota uusia mahdollisia näkökulmia ja rikastuttaa unenkertojan kuvaamaa visiota. Yksi unipiirin jäsen siis kertoo muulle ryhmälle unensa ja tästä eteenpäin uni käsitellään vuorovaikutteisesti ryhmän sisällä annettua metodiikkaa käyttäen. Unipiirityöskentely ei edellytä minkäänlaista maailmankuvallista yhtenevyyttä ryhmän sisäisesti. Lisätietoja: www.netlife.fi/users/msiivola.

Keskeistä kevään uniryhmätyöskentelylle oli vuorovaikutus, aito toisen kuunteleminen, oman mielipiteen väistyminen yhteisen vision hyväksi, aidompi yritys yhteiseen ymmärtämiseen ja ajatteluun kuin yleensä arkitilanteissa on mahdollista. Unipiirin rakenteen ja metodin selkeys ja konkreettinen toimivuus oli se perusta, joka mahdollisti luottamuksellisen ja antoisan työskentelyn. Metodin kirkkaus synnytti myös ajatuksen sen mahdollisesta käytöstä muissa yhteyksissä, esim. esitysten purkutilaisuuksissa tai varsinaisessa esitysideoinnissa. Unipiirityöskentelyn voi sanoa syventävän paitsi käsityksiämme unista ja niiden merkityksistä myös ruokkivan taiteellista mielikuvitustamme ja koko käsitystä maailmasta.

3. Zen
Omistimme yhden päivän viikossa zen-harjoituksille. Zen-työskentelyä veti Eero-Tapio Vuori, joka ohjasi 2002 Todellisuuden tutkimuskeskukseen Zeckett – olemisesta ja odottamisesta –esityksen, joka oli rakennettu zen-ajattelun ja käytännön pohjalle. Kevään harjoittelu toisaalta jatkoi ja avasi tätä prosessia muulle työryhmälle, mutta toisaalta myös toimi valmistautumisena Zeckett II – valkoinen hetki -esitystä varten. Lisäksi kevään esitykseen (Kivi ja kilpikonna) ilmiintyi useita zen-vaikutteisia kohtauksia. Zen-työskentelyn ideana ja pyrkimyksenä on päästä näyttelijäntyön ja ihmisenä olemisen perusasioiden äärelle; Mitä toinen ihminen minulle on? Mitä tapahtuu juuri nyt tässä ja nyt? Mitä minä aistin? Missä minä olen? Miten antaa maailman tulla luokseen? Mikä on se tekijä X, se nimetön, jostain ei voi puhua, mutta mikä on koko ajan läsnä?

Zen-harjoituksia tehtiin mm. seuraavanlaisista lähtökohdista:

Hiljaisuudessa olo. Maailman avautuminen hiljaisuuden kautta. Hiljaisuus miellyttävänä ja virtaavana määrittelemättömyytenä sekä ei-hiearkisuutena. Hiljaisuus maailmankaikkeuden perusäänenä ja tuon äänen kuuntelemisen opetteluna. Kuka on opettaja?

Aistimisharjoitukset. Miten hiljentää ajatusääni ja avata tietoisuus aistikokemuksille? Olemassaolon aistikeskeisyys. Havaintokynnysten ylittäminen ja skaalaukset. Eri aistien tavat havaita ja niiden erikoislaadut. Kuulemisen riemu ja näkemisen ilo.

Odottamisen tavat ja sävyt. Nyt-hetken venytykset. Tylsyyden äärellä pysytteleminen ja siihen syventyminen. Odottamiseen liittyvät alkamisen paradoksit; jos odotamme jotain alkavaksi, niin koska alkamisen odottaminen alkaa ja mitä se siinä tapahtuu?

Tekemiselle antautuminen ja ’vain-tekeminen’ toiminnan perusjuonteena. Esimerkiksi portaiden siivoamiselle antautuminen – ei ole muuta kuin portaiden siivous ja se riittää. Tällaisen keskittyneen, täyttyneen ja meditatiivisen työskentelyn muuttuminen esteettiseksi elämykseksi katsojan silmässä. Antautuminen kaiken näyttämötoiminnan (ja olemisen) perusajatuksena (vs. valloittaminen).

’Ei-tekemisen’ tutkiminen. Miten voi olla näyttämöllä niin, että asiat synnyttävät itse itsensä. Ilman intentiota, suunnitelmaa. Irti päästäminen – teon tapahtuminen ilman päätöstä. Tietoisuuden puskurin (ja reflektion) ohentaminen.

Antaminen fyysisenä ja henkisenä eleenä. Itsestä luopuminen ja nöyryys. Ylläpidosta luopuminen hetkeksi. Lepääminen armon tunteessa.

Näyttämölle astuminen fenomenologisena shokkina; ilmaantumisen hetkeen keskittyminen – mitä muuttuu ja miten. Läsnäolon tarkoituksettomuuden ja outouden korostaminen pohjavireenä. Ilman syytä oleminen – vain oleminen.

Ihmisen kohtaaminen, toiseen ihmiseen uppoutuminen, putoaminen. Välille syntyvät tilat, tunnelmat ja tarinat. Tietoisuus yhteisenä tilana, jonka voi jakaa. Katsominen niin ettei määritä ennalta toista vaan antaa hänen olla se mitä hän on, eli jättää silleen (vrt. Heidegger -jakso). Tietoisuuden hämmästyttävä vaikutus havaintoon.

Zen-laulu ja -ääni. Laulun, melodioiden ja äänien syntyminen tilanteesta, tunnelmasta tai paikasta ilman ajatusta tai intentiota. Pyrkimys saada itsensä pois kokonaistunnelman ja ilmaisun välistä. Maailmankaikkeuden mielentila ilmaisee itseään. Johdin-ajattelu.

4. Silleen jättäminen ( Martin Heideggerin filosofia taustavaikuttajana )
Kevätryhmän yhtenä lähtökohtana työskentelylle oli tutustua Martin Heideggerin ajatteluun ja pyrkiä itse samantyyppiseen kysymiseen, (kysymisen kysymiseen jne.), ajattelun lähtökohtien avaamiseen ja tästä syntyvien mahdollisten näyttämösovellusten kokeiluun ja esittelyyn. Keskeisinä lähtöinä oli siis Heideggerin näkemys länsimaisesta metafysiikasta peiton filosofiana, joka piilottaa omien rakennelmiensa alle todellisuutta ja olevaista sellaisena kuin se itse on omana itsenään. Kysymykset peittämisestä ja ihmisen, erityisesti länsimaisen, pääistymisestä ja yhä pahenevasta vieraudesta suhteessa olevaan nousivat esiin todellisina ja pakottavina. Konkreettinen työskentely koostui pääasiassa Heideggerin tekstien ja heidegger-kommentaarien ( erityisesti Juha Varto, Reijo Kupiainen) lukemisesta ja yhteisistä keskusteluista. Varsinaisiin heideggerinspisoitumiin näyttämöllisesti ei paneuduttu riittävästi ja tämän ajattelun taiteellinen anti jäi laihemmaksi kuin mitä haluttiin. Kevään viimeisiin esityksiin ( Kivi ja kilpikonna ) heideggertyöskentely ulottui kuitenkin tietynlaisena levollisena estetiikkana ja ei-kiireenä, antautumisena sille mitä nyt on näyttämön hetkessä ( vrt. edellinen Zen- osio ), laulujen teksteinä ja metafyysisenä pöllönä, Das Pöllönä, tuo TTK:n maskotti käsinukke, joka ehkä ymmärtää mitä on on, Was ist – das ist?

5. Uusi poliittinen teatteri
Hahmottelimme uuden poliittisen teatterin teoriaa ja kehittelimme sille käytäntöä eli esitysmuotoja. Poliittisen ajattelun uudelleenarvioinnin keskeisenä vaikuttajana oli heideggerilainen analyysi yhteiskunnallisuudesta ja sen vierautta ja sameutta ylläpitävistä rakenteista. Käsittelimme myös mm. meidän aikamme kattavaa unitodellisuutta nimeltä Amerikka ja suomalaisen iltapäivälehdistön ja valtavirtateatterin ”viihdytä itsesi unohduksiin”- asennetta. Koimme nämä ilmiöt syrjäytetyksi todellisesta keskustelusta ja halusimme haastaa itsemme luomaan niille esityksellisiä muotoja, koska pidimme niiden esillenostamista välttämättömänä keskustelun avaamiseksi. Aluksi tarkastelimme amerikkalaisen esitystaiteilijan Karen Finleyn tekstejä, joita käytimme harjoitusmateriaaleina sekoittaen niitä butoharjoituksiin. Kirjoitimme myös itse tekstejä Finleyn inspiroimana. Työskentelimme prosessin alkuvaiheessa näyttelija Niina Hosiasluoman vetämässä klovneria-työpajassa, josta jäi jälki myöhemmin syntyneeseen ns. standup-tragedian näyttelijäntyön estetiikkaan. Kehitimme henkilöhahmoja, joissa esiintyjän henkilökohtaisuus yhdistyi johonkin laajempaan yhteiskunnalliseen ilmiöön. Näistä mainittakoon mm. Rikki-Hiiri (syrjäytynyt Mikki Hiiri), Tuottaja-Aatu (ylösnoussut kansainvälinen viihdepäällikkö Adolf Hitler), TV- Make (TV:stä kaiken elämänsisältönsä ammentava ihminen) tai Tohtori Kyrpä (tv:n viihdytystyöntekijä/manipulaattori). Hahmoilla pyrimme tarjoamaan esimerkin uudenlaisesta stand up-lajityypistä stand up-tragediasta, jonka teho perustuu sen tyyppiseen epätoivoon ja groteskiin leikittelyyn, että se jo naurattaa, ehkä väkisin. Sävelsimme ja sovitimme myös uusia poliittisia lauluja, joiden tekstimateriaali oli osittain improvisoitua, osittain otteita Heideggerin ja Primo Levin teksteistä.

6. Muu toiminta
Janne Saarakkala perehdytti työryhmää Australian aborginaalien uniaikakäsitykseen (katso esitelmä Everywhen – Aboriginaalien aika). Uniaikaa tutkittiin myös harjoitteiden muodossa. Butoharjoituksia tehtiin muinaisajan näkökulmasta, arkaaista aikaa ja tajuntaa etsien. Uniaikaa etsittiin myös omasta henkilöhistoriasta; kävimme vuorotellen ihmisten kotipaikoissa, hyvissä ja pahoissa, voimakkaissa ’muistopaikoissa’. Nämä vierailut kuvattiin ja osaa niistä käytettiin esitysmateriaalina. Etsimme myös sitä miten aika, tapahtuminen ja historia jäättää jälkensä ihmisten kehoihin; arpien, syntymämerkkien ja sairauksien muodossa. Omaa kehoa esiteltiin esityksenomaisesti.

Tutkimme mahdollisuutta osallistua poliittiseen keskusteluun Suomessa poliittisen puolueen perustamisen muodossa. Kävimme oikeusministeriössä asti hankkimassa tietoa puolueen perustamisesta. Idea puolueesta oli varsin kirkas, mutta käytännön vaikeudet osoittautuivat liiallisiksi. Puolueen perustaminen jäi kesken.

Yhteistyö muiden ryhmien kanssa. Järjestimme yhteisiä harjoituksia ja muita tilaisuuksia eräiden yhteistyökumppaneidemme kanssa; Teatteri Naamio ja Höyhen (Helsinki), Teatteri Telakka (Tampere), Aukile-projekti (Turku), Teatteri Vanha Juko (Lahti). Lisäksi osallistuimme Turussa seminaariin uudesta poliittisesta teatterista (Tommi Silvennoinen).

Teatterilehti julkaisi kevään aikana kolme ryhmän ideoimaa teatteripoliittista sarjakuvaa. Piirtäjänä toimi Pasi Mäkelä. Yksi hengentuotos joutui sensuurin kynsiin. Tämän lisäksi kirjoitimme Teatterilehteen myös neljä lähikritiikki –kirjoitusta.

7. Esitykset
Valmistimme kevään aikana 2 valmistavaa esitystä (demoa) Helsinkiin (8.2. ja 2.4.) ja Lahteen (3.4.) sekä yhden kokoillan esityksen Helsinkiin, Ylioppilasteatteriin (27.-29.5.). Esitys kulki nimellä Uni ja Aika Klubi: Kivi ja kilpikonna. Se oli muodoltaan mielenkiintoinen seos butoa, poliittista lauluiltaa, standup-tragediaa, zen-teatteria, nukketeatteria, ja eräänlaista pop-ambienttia. Jossa jokainen esiintyjä teki kaikkea; tanssi, lauloi, soitti, näytteli, lausui runoja, käsikirjoitti ja ohjasi. Esityksellä ei ollut varsinaista ohjaajaa, vaan työryhmä luotti tekijä X:ään. Tästä aiheutui ’jonkin verran’ organisoitumisvaikeuksia, mutta myös ainutlaatuista vapautta ja virtaavuutta. Jonkinlainen mielenkiintoinen kudelma tästä kaikesta syntyi. Esitykset ainakin olivat loppuunmyytyjä.

8. Lähteet
Finley, Karen: We are the Owen ja muita hänen tekstejään (kokoelma)
Furlong, Monica: Flight of the Kingfish
Heidegger, Martin: Silleen jättäminen
Heidegger, Martin: Taideteoksen alkuperä
Herrigel, Eugen: Zen ja jousella ampumisen taito
Kupiainen, Reijo: Nietzschen ja Heideggerin taidekäsitysten jäljillä
Levi, Primo: Tällainenko on ihminen
Mudrooroo: Aboriginal Mythology
Steiner, George: Martin Heidegger
Stockton, Eugene: The Aboriginal Gift – Spirituality for A Nation
Varto, Juha: Tästä johonkin muualle
Niin&Näin-lhden artikkelit ’Paluu’ ja ’Tekniikan kysyminen’, sekä ’Martin Heideggerin haastattelu’.

Tutkimustulokset
Kevään tutkimusjakson tulokset tulivat monella tavalla esille loppukevään Kivi ja kilpikonna –esityksessä. Ne tulevat varmasti myös näkyviin ensi syksyn työpajatyöskentelyssä, sekä ensi vuonna toteutettavissa muissa produktioissa. Mutta eniten ne kuitenkin näkyvät meidän kaikkien omassa taiteellisessa työssä. Jokainen kantaa muistoa ja ihmettä mukanaan, hedelmää korjataan koko ajan. Suurelle yleisölle pystymme valottamaan ainakin osittain löytyjämme ensin vuonna julkaistavassa kirjassa - Ei-ymmärryksen eteinen. Siinä käsittelemme tarkemmin koko vuoden 2004 tutkimusjakson tuloksia; henkisiä ja esityksellisiä.

<< Takaisin Projektit-sivulle