|
Zeckett II – Ajasta ja unohtumisesta Ohjaus:
Eero-Tapio Vuori ‘Zeckett’ tulee sanayhdistelmästä ’Zen-Beckett’. Samuel Beckett kirjoitti aikoinaan näytelmäkirjallisuuden klassikon, Huomenna hän tulee, joka kuvasi länsimaisen ihmisen olemassaolon perusproblematiikkaa – eksistentiaalista hukassaoloa ja ajan kokemista vihollisena, piinallisena kulumisena kohti kuolemaa. Zeckett käsittelee samoja teemoja, mutta zeniläisellä otteella. Esitys on äärimmäisen minimalistinen ja kaikesta turhasta hötkyilystä puhdistettu, hidastempoinen ja lähes sanaton. Tämä on ehkä koko Zeckett-prosessin ydin; se etsii sellaista teatteria ja esitystaidetta, joka maailman sulkemisen sijasta pyrkii kohti sen avaamista, kohti maailman sisään päästämistä – hiljaisuutta – joka pyytää kuuntelemaan ja olemaan, ei ymmärtämään. Zeckett
II – Ajasta ja unohtumisesta on jatkoa vuonna 2002 Esplanadin
puistossa esitetylle Zeckett I – Olemisesta ja odottamisesta.
Uusi version ylikirjoitetaan vanhan perustan päälle niin,
että mitään varsinaisesti uutta lähdetä
etsimään, vaan otetaan vanhasta pois ja jalostetaan jäljelle
jäävää. Kysymyksessä on luovan keskeneräisyyden
tavoittelu, jossa prosessi ei koskaan varsinaisesti ’valmistu’,
vaan pysyy avoimessa, virtaavassa tilassa. Syyt ovat elämänkatsomukselliset
ja filosofiset; esitysten tekemisen ei välttämättä
tarvitse olla aina uuden keksimistä (avantgarden perinteinen
idea), vaan taide voi olla myös vanhaan syvemmälle menemistä,
syvenemistä – itse, ihmisenä. Zeckett II – of time and forgetfullness Direction:
Eero-Tapio Vuori |
