2004
”Pienenä mä toivoin, että mä olisin ollut tyttö.” JUSSIN VIIMEINEN NAUHA – väliraportti No. 1 on videoinstallaatio miehen tiestä viimeisen kahdentoista vuoden läpi. Teoksen materiaalina ovat näyttelijä Jussi Johssonin keholliset muutokset ja hänen lausumansa Bo Carpelanin runon tulkinnat vuosilta 2004–2015. Teos on suunnattu kaikille, jotka pohtivat ajan kulua, ikääntymistä, elämänvalintoja ja niiden näkymistä kehossa.
2005
”Eräs nainen on pyytänyt, että mä rupeaisin sen lapsen isäks.” Teos on ensimmäinen välikatsaus Johnssonin ja teatteriohjaaja-esitystaitelija Janne Saarakkalan ideoimasta ja pitkällä aikavälillä syntyvästä esityssarjasta, joka on saanut innoituksensa Samuel Beckettin näytelmästä Viimeinen ääninauha. (Krapp’s Last Tape, 1959) Vuodesta 2004 lähtien Johnsson on kertonut säännöllisesti kerran vuodessa kameralle kehonsa tilasta ja lausunut aina saman Carpelanin runon ”Ei meitä aika muuta vaan tila”. Kuvaussessioita jatketaan vuosittain suunniteltuun viimeiseen ensi-iltaan saakka vuoteen 2036. Sitä ennen kertyneestä materiaalista julkaistaan esityksellisiä välikatsauksia.
2014
”Mä oon jopa harkinnu itsemurhaa.” Jussin viimeinen nauha – Väliraportti no.1 videoinstallaatio on ollut esillä Helsingissä Esitystaiteen keskuksessa (http://www.esitystaide.fi/eskus) lokakuussa 2015 ja Myymälä2-galleriassa (http://www.myymala2.com/?page_id=3177) huhtikuussa 2016. Teos kuului myös Ars Auttoinen -kesänäyttelyyn Padasjoella 24.6.–7.8.2016.
Teoksessa on englanninkielinen tekstitys ja se on tilattavissa vierailulle haluttuun näyttelytilaan Todellisuuden tutkimuskeskuksesta.
