Eroksen ja Psykhen Temppeli tulee taas

Comment

Eroksen ja Psykhen Temppeli tulee taas

Eroksen ja Psykhen temppeli on kahdelle katsojalle tarkoitettu rituaaliteos ja kokemuksellinen mysteerinäytelmä ruumiillisen rakkauden (Eros - Έρωτα) ja sielun (Psykhe - Ψυχή) pyhästä liitosta. Initiaatioriitin rakennetta noudattava rituaaliteos sopii parhaiten pariskunnille, rakastavaisille, salarakkaille tai ihmisille joiden välillä on mahdollisesti voimakas eroottinen lataus. Mysteerinäytelmä valjastaa katsojien välisen eroottisen energian, kosketuksen ja toisen läsnäololle antautumisen maagis-taiteelliseen operaatioon, jonka tarkoituksena on oman sisäisen tahdon voimistaminen ja sakraalin voiman herättäminen.

Esityspaikka: Esitystaiteen keskus, Todellisuuden tutkimuskeskus, Suvilahti

Esityspäivät: la 13.5 klo 15, klo 18 ja klo 21, sekä su 14.5 klo 15 ja klo 18

Teos on kestoltaan 1-3 tuntia

Teoksen suunnittelu ja toteutus: Hannele Kirjavainen, Jani-Petteri Olkkonen ja Eero-Tapio Vuori

Comment

KONTALLAAN TULEVAISUUDEN SUKUPOLVIEN PUOLESTA 13.5.2017

Comment

KONTALLAAN TULEVAISUUDEN SUKUPOLVIEN PUOLESTA 13.5.2017

(in English below)

Avoin kutsu.

Lauantaina 13.5.2017 Helsingin keskustan jalkakäytävillä kontataan tulevaisuuden sukupolvien puolesta klo 13-14.

Mitä tulevaisuuden sukupolvet tarvitsevat meiltä juuri nyt? He tarvitsevat uusiutuvan energian käyttöä, maapallon resurssien tasapuolista jakamista, sivistystä ja solidaarisuutta kaikkien elämänmuotojen selviytymiseksi ja kukoistamiseksi. Tulevaisuuden sukupolvet tarvitsevat meiltä ajattelua ja toimintaa, joka ulottuu omien tarpeiden tyydyttämisen tuolle puolen. Ja he tarvitsevat sitä meiltä nyt.

Tämän vuoksi me konttaamme.

Laskeudumme kontillemme kello 13 Kolmen sepän patsaalla. Konttaamme Aleksanterinkatua pitkin Senaatintorille. Siellä tervehdimme Helsingin Yliopiston päärakennusta, Tuomiokirkon portaita ja Valtioneuvoston linnaa. Kenties joku kyseisistä instituutioista osallistuu konttaukseen tai kannustaa meitä. Tämän jälkeen teemme vielä lenkin tervehtien Ritarihuonetta, Presidentinlinnaa, Korkeinta oikeutta ja Ruotsin suurlähetystöä. Konttaus päättyy noin klo 14 Helsingin kaupungin tervehdykseen kaupungintalon Virka-galleriassa.

Ilmoittautumiset ja mahdolliset kysymykset: weonallfours(at)gmail.com tai Facebook

Voit myös vain liittyä konttaavaan ryhmäämme mistä tahansa reitin varrelta ja nousta takaisin kahdelle jalalle, kun siltä tuntuu. Polvisuojien lisäksi suosittelemme konttaajille housuja ja käsineitä, jotka voi huoletta painaa jalkakäytävien kiveyksiin.

Kontallaan tulevaisuuden sukupolvien puolesta –tapahtuman järjestäjinä toimivat Tuomas Tulikorpi, Janne Saarakkala sekä Todellisuuden Tutkimuskeskus. Yhteistyössä mukana Maan ystävät, Luonto-Liitto, Dodo ry...

valokuvat/photos: Jörn J. Burmester, Anssi Pirttineva, 2007

ON ALL FOURS FOR FUTURE GENERATIONS

Open invitation.

On sidewalks in the heart of Helsinki we crawl on all fours for future generations on Saturday 13th of May from 1pm to 2pm.

What do future generations need from us right now?

In order to survive and thrive they need renewable energy, equal share of resources, education and solidarity that encompasses all lifeforms. And they need it urgently.

For these reasons we are on all fours.

We fall on our hands and knees at 1pm at Three Smiths Statue and crawl through Aleksanterinkatu Street to Senate Square. There we greet the main building of University of Helsinki, Helsinki Cathedral and Government Palace. Perhaps someone from these institutions will join us or cheer us on. Then we make a round trip to greet The House of Nobility, Presidential Palace, Supreme Court and Embassy of Sweden. The journey ends in Virka-galleria in City Hall where Helsinki City representative will greet us.

Sign up or ask more: weonallfours(at)gmail.com or Facebook

Or you can also just join us at any point of the route and stop when ever you feel like it. Besides kneepads we recommend crawlers to wear trousers and gloves that can get dirty and torn.

On All Fours For Future Generations is arranged by Tuomas Tulikorpi, Janne Saarakkala and Reality Research Center in cooperation with Friends of the Earth Finland, The Finnish Nature League, Dodo...

 

 

Comment

Kädet taikinaan! Työ 4.0:sta Työ 5.0:aan

Comment

Kädet taikinaan! Työ 4.0:sta Työ 5.0:aan

teksti: Janne Saarakkala

Astoria-salissa Helsingissä 9.9.2016 esitetyn Työ 4.0 – tulevaisuuden työn lanseeraustilaisuuden jälkeen Todellisuuden tutkimuskeskuksen Työsaareke-ryhmän tutkimustulos työkulttuurin kehityksen suhteen oli, että jälkiteollisen ajan henki (työ 3.0) tulee pian riisumaan työn tekemisestä kaiken muun tarkoituksenmukaisuuden paitsi toimeentulon.

Jos työn tekemisestä ottaa pois toimeentulon, jäljelle jää vain massojen hallinnan väline ja nähdään, että hallintaa lukuun ottamatta työ ja sen tulokset ovat kasvavissa määrin hyödyttömiä, turhia. Voi sanoa, että tulevaisuudessa työ tulee olemaan taiteen kaltaista; luovaa, esityksellistä, ideoiden maailmassa tapahtuvaa suunnittelua ja designaamista, joka korostaa – ja jonka tarkoitus on korostaa – tekijän persoonaa. Sinä olet sinun tärkein teoksesi ja työsi, minä minun, ja parhaimmillaan työmme tulee olemaan ihanaa ja mieltä ylentävää humputusta. Vaikka voihan se masentaakin. ”Masennus on nykyajan riivaaja, koska lähes kaikki ihmiset tekevät lähes pelkästään turhaa työtä”, kirjoittaa esseisti Antti Nylén Kauhun ja ulkopuolisuuden esseissään (2016).

Sillä, että tulevaisuudessa yhä useampi työ on taiteilijan työn kaltaista, on hintansa. Vaikka työ sinänsä olisi miten ihanaa ja menestyksekästä tahansa, prekaarissa maailmassa tulevia työtilaisuuksia ja niihin liittyviä suhteita on luotava ja vaalittava kaiken aikaa. Aivan kaiken aikaa. Jokainen taiteilija tietää; työ vie kaiken ja se tarkoittaa, että me olemme, kaikkine digitaalisine kommunikaatiovälineinemme, tavoitettavissa ja töissä koska tahansa, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Teoksessaan Artist at Work, Proximity of Art and Capitalism (2015) filosofi ja esitysteoreetikko Bojana Kunst väittää, että tästä syystä meillä ei ole enää aikaa olla kansalaisia, emme jaksa vaikuttaa yhteisiin asioihin. Toisin sanoen humputus epäpolitisoi meidät. Sen lisäksi se ryövää meidät lapsiltamme, ystäviltämme ja puolisoiltamme.

Mitä muuta työ ryövää?

Ovatpa humputuksemme tulokset miten yhteiskuntakriittisiä, sosialistisia tai ympäristötietoisia tahansa, ne ovat osa turhuutta, jolla luodaan, uusinnetaan ja lisätään tehokkuutta ja talouskasvua – eli osallistutaan markkinoiden hyvinvointiin ja kulutuksen kasvuun. Toki suuri osa siitä kohdistuu aineettomille markkinoille mutta nekin markkinat vaativat alituista hyörinää; sähköä, lentokilometrejä, materiaaleja, konferenssitarjoiluja ja yöpymisiä – puhumattakaan siitä että jokaisella työntekijällä on elämä, tai oikeastaan life style. Sellainen tarvitaan myyvän persoonan ylläpitämiseksi, joka ei sekään ole ilmainen eikä esimerkiksi ilmastoneutraali.

Toisin sanoen humputus ei maapallon kannalta ole vain turhaa vaan myös vahingollista, tappavaa.

Intohimonsa takia loputtoman joustavat ja itsensä uhraavat taiteilijat ovat tutkitusti olleet tämän kehityksen koekaniineja ja höplästä vedettyjä esitaistelijoita vähintään 90-luvulta lähtien, eli siitä lähtien kun itse opiskelin ja valmistuin teatteriohjaajaksi. Eli mitä minun ja muiden luovan luokan pioneerien pitäisi nyt tehdä kun on ilmiselvää, että työmme kautta talouskasvu ryöstöviljelee ydinvälineitämme, inhimillisiä kykyjä ja keinoja kommunikoida – ja tekee niistä, samaan tapaan kuin vedestä, maksullisen tuotteen?

Mielestäni meidän pitää arvioida taiteen merkitys uudelleen. Se on tislattava esiin kaikesta luovuuden, innovaation ja kulttuurin sumusta. On kysyttävä mitä se on. Samoin meidän on kysyttävä onko taiteen harjoittaminen vain ammatti tai business siinä missä kaikki muukin, niin kuin sosialidemokraattinen projekti meille opetti, vai onko se kenties jotain aivan muuta? Jotain huomattavasti prekaarimpaa ja enemmän rohkeutta vaativaa toimintaa.

Toisaalta, olisiko nyt juuri meidän taiteilijoiden aika hetkeksi unohtaa taiteen pohdiskelu ja olla aktiivisia kansalaisia? Tehdä jotain?

Näiden polttavien kysymysten äärellä Työsaareke siirtyy tänä vuonna ideoiden aineettomasta maailmasta konkreettiseen tekemiseen. Palaamme perusasioiden äärelle, taikinan ja uunin äärelle, perustuotantoon. Vuoden viimeisen nejänneksen ajan Työsaareke leipoo ruisleipää Helsingin taidemuseossa ja yleisö on tervetullut osallistumaan. Samalla kun leivotaan, keskustellaan työstä, ja oman leivän saa kotiinviemisiksi. Käsissämme on Työ 5.0: Leipä.

Onko se sitten taidetta vai onko se vain ruisleipää?

Minä kysyn: jos taiteilija – siis kuka tahansa – haluaa tehdä jotain maailman tai lähimmäistensä hyväksi juuri nyt, onko parempi, että taide itse asiassa pidetään kepin mitan päässä, ettei mitkään aineettomat, mielikuvitukselliset tasot tai monimielisyydet häiritse esimerkiksi leipomisen yksinkertaista kauneutta ja tarkoituksenmukaisuutta? Kenties juuri se on huomisen taidetta, yksinkertaisuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Vai olisiko meidän sittenkin eristettävä taide hetkeksi kokonaan toimintamme ulkopuolelle?

Tätä miettien työnnän käteni taikinaan.

Comment

SexLab Xavante-heimon vieraana

Comment

SexLab Xavante-heimon vieraana

SexLab -työryhmän Eero-Tapio Vuori ja Jani-Petteri Olkkonen vierailivat helmikuussa Xavante-heimon vieraana, Mato Grossossa (Brasilia). Vierailu toteutettiin yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Mato Grosson Escola de Teatron opiskelijoiden kanssa kanssa. Ryhmä tutustui paikan päällä heimon rituaaliperinteeseen ja teki myös yhdessä oman rituaalin heimon kanssa.

Comment

SexLab Cuiabassa

Comment

SexLab Cuiabassa

SexLab -työryhmän Eero-Tapio Vuori ja Jani-Petteri Olkkonen vierailivat helmikuussa Cuiabassa, Mato Grossossa (Brasilia). Heidän johdollaan toteutettiin viikon rituaaliteatteri-työpaja yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Mato Grosson Escola de Teatron kanssa. Työpaja huipentui koko illan rituaaliin Chapada dos Guimarãesin luonnonpuiston uumenissa, vesiputousluolalla.

Comment