”Aloitamme pienellä esityksellä: Mitä on värinä?” Voit asettua haluamaasi paikkaan ja asentoon tilassa. Kesto on n.10 minuuttia.”

Näin alkaa ei-inhimillisen saarekkeen kolmas kaikille avoin kokoontuminen Lindan kotona Kumpulassa. Minua jännittää, koska olen kutsunut avoimella kutsulla ihmisiä omaan kotiini tutkimaan värinän ja aaltoliikkeen vaikutusta ei-inhimillisen ja inhimillisen kohtaamisessa. Samalla koen, että huokoiset puutalon seinät ja elämää nähnyt koti tarjoavat hyvät puitteet tälle tutkimukselle.

Värinä on kaikkialla läsnä olevaa, kaiken lävistämää. Yksi osallistuja sanoi ensimmäisen harjoituksen jälkeen osuvasti: ”koetin miettiä, että mikä ei värise? Mikä ei liiku? Enkä löytänyt mitään muuta kuin tuon oman ajatukseni, jonka saatoin pysäyttää hetkeksi”.

Se miksi minua kiinnostaa tutkia nimenomaan värinää ja aaltoliikettä suhteessa ei-inhimilliseen, on oma kokemukseni siitä, että värinän kautta voin löytää jonkin yhteisen kontaktipinnan kaiken muun olevaisen kanssa. Aistimalla ensin vahvasti oman sisäisen värinäni (esim. verenkiertona, sydämen pumppaamisena ja hengityksenä) voin herkästi asettua kuuntelemaan ja tuntemaan myös esimerkiksi puiden, lattian, ruoan tai muovipullon värinää.

Kun teimme harjoitetta, jossa lähestyimme muiden olentojen värinää ja aaltoliikettä kuuntelemalla ja olemalla suhteessa siihen, huomasin kiinnostuvani erityisesti värinän suhteesta aikaan. Kokemukseni omasta värinästäni on usein jotain hyvin nopeaa liikettä sisälläni, mutta mätäneviä lehtiä tarkastellessani huomasin pohtivani, miten myös mätäneminen on eräänlaista hidasta värinää. Oma jatkuva kuolemani on pikkuruinen värähdys avaruuden mittakaavassa.

Tämän tutkimuskerran viimeinen tehtävä oli valmistaa esitys aiemmin tehtyjen harjoitteiden pohjalta yhteistyössä ei-inhimillisen kanssa. Esitys saattoi olla joko ei-inhimilliselle tai inhimilliselle kokijalle tai molemmille. Innostuin Saaran esityksestä , jossa meitä kehotettiin kiinnittämään muutaman minuutin ajan huomiota erääseen jatkuvaan esitykseen, ”konserttiin”. Tehtävänämme oli sekä kuunnella konserttia, että olla osa sitä. Olin kiitollinen kokemastani konsertista ja jäin pohtimaan esityksen jatkuvuutta tai jatkumattomuutta. Ei-inhimillinen ehkä kokee tämän toisin, mutta minulle esityksen voima tuntuisi edelleen piilevän siinä, että se on jonkinlainen rajattu tila tai aika. Tämä tosin kummunnee jostain yltiöinhimillisestä tarpeesta rajauksiin.

 

Comment