Jos pitäisi valita, kertoisitko toiselle ihmiselle koko elämäntarinasi vai kutsuisitko kotiisi ja antaisit tämän tehdä tulkintansa sinusta sitä kautta? Todellisuuden Tutkimuskeskuksen ja Teatteri Kontulan The Other Kontula –esitys vei katsojat kylään Marjan kotiin, kertoi Marjan tarinan ilman Marjaa ja nosti näin esiin kysymyksiä elämäntarinoista, toisten tulkitsemisesta ja intiimiyden rajoista.
Kirjoittanut: Heidi Backström Kuva: Jan Ahlstedt Julkaistu: 29.8.2022
Kylään Kontulaan
Kokoonnumme muiden vieraiden kesken porukalla Kontulan kirjastolla ja menemme siitä yhtä matkaa Marjalle. Emme tunne entuudestaan Marjan kanssa, mutta hän ottaa meidät avosylin vastaan. Nopeasti opimme, että Marja on 77-vuotias, muuttanut pari vuotta sitten Kontulaan, leipuri-kondiittori emerita, eronnut nainen, äiti, teatteriharrastaja, haaveilija, muistoihin uppoutuja, helposti lähestyttävä jutustelija.
Tällainen Marja on. Ainakin. Kai.
Todellisuudessa me vieraat eli katsojat emme tavanneet Marjaa itseään, vaan viisi näyttelijää, joista kukin esitti katkelman Marjan elämästä. Koti oli oikean Marjan oikea koti.
Todellisuuden Tutkimuskeskuksen ja Teatteri Kontulan muodostama työryhmä on tutustunut haastatteluiden avulla kodin asukkaaseen ja tehnyt tunnin mittaisen The Other Kontula –teoksen hänestä. Esitysidean takana on ohjaaja Tuire Tuomisto, joka on toteuttanut The Other -esityskonseptin kerran aikaisemmin vallilalaisessa kodissa vuonna 2012.
Marjan keittiön kertomaa
Olen korostuneen kiinnostunut tavaroista, joita elämistämme keräämme sekä tarinoista, joita itsestämme kerromme – erityisesti siitä, mitä rajaamme kerrottavaksi ja mitä jätämme pois.
Koti on piiloutuva asia suomalaisessa (kaupunkilais?)kulttuurissa. Kohtaamme toisiamme aikuisina yhä harvemmin kodeissa. En ole käynyt edes kaikkien lähimpien ystävieni kodeissa. Nyt pääsin ventovieraan ihmisen kotiin Kontulassa.
Marjan ruokapöydällä on paljon leikkokukkia: ruusuja, liljoa, viikkokimppu. Ovatko ne juhlien jäljiltä vai hemmotteleeko Marja itseään kukilla?
Mitä kaikkea koti kertoo asujastaan? Kenties tavallaan kaiken, mutta osaako vieras poimia ja tulkita näkemäänsä oikein? Marjan ruokapöydällä on paljon leikkokukkia: ruusuja, liljoa, viikkokimppu. Ovatko ne juhlien jäljiltä vai hemmotteleeko Marja itseään kukilla? Ensimmäinen kertoisi sosiaalisesta elämästä, jälkimmäinen itsellisyydestä. Vai kertooko sittenkään muusta kuin ajoituksesta?
Esitys tapahtuu Marjan kompaktin kaksion avokeittiö-olohuone-yhdistelmässä, jonka lisäksi katsojavieraat kulkevat eteiskäytävän halki sekä näkevät rajatusti yhden kohtauksen ajan parvekkeelle. Paljon jää siis näkemättäkin, kenties ne intiimeimmät tilat. Tämä ei ole tupatarkastus, tämä on esitys, keinotekoinen tila, joka kertoo katsojalle muustakin kuin Marjasta.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen?
Marjan elämä on esitettäväksi päätyneiden fragmenttien mukaan melko tyypillinen suomalaisen sotien jälkeen kasvaneen naisen tarina: Maalta kaupunkiin töihin, mies ja lapsi, synkkenevä avioelämä, ero, ilon löytäminen hivenen oudosta paikasta, Marjan tapauksessa näyttämötaiteista ja esiintymisestä. Syvästi samaistuttavaa monelle. Tässä teoksessa sopivassa paketissa: ei liian pitkästi, ei mässäillen, ei ihmetellen, ihan vain elämänä. Katsoja saa tulkita näyttelijöiden paikoin hidastuviin eleisiin ja äänenpainoihin katkeruutta, voimaa, kaihoa, väsymystä. Tulkita tai projisoida, miten sen ottaa.
Tämä useamman näyttelijän tapa vahvistaa tarinan fragmentaarisuutta: tässä ei ole kaikki, tämä on teatteria eli poimintoja, dramatisoituja sellaisia. Toisaalta se myös muistuttaa, että meistä kukin näyttäytyy erilaisena hetkestä ja perspektiivistä riippuen.
Tuire Tuomiston ja Katriina Kettusen ohjaus on hieno: Marjaa näyttelee viisi eri esiintyjää. Kohtaukset vaihtuvat saumattomasti. Esimerkiksi kun ”ensimmäinen Marja” imuroidessaan siirtyy huoneesta toiseen, palaa huoneeseen toinen näyttelijä. Tai: yksi katsojista painaakin television päälle, kohtaus vaihtuu, hän onkin Marja! Kun televisio sammuu, kuuluu toisesta huoneesta ääntä ja on selvää, että siellä on seuraavan kohtauksen Marja. Tämä useamman näyttelijän tapa vahvistaa tarinan fragmentaarisuutta: tässä ei ole kaikki, tämä on teatteria eli poimintoja, dramatisoituja sellaisia. Toisaalta se myös muistuttaa, että meistä kukin näyttäytyy erilaisena hetkestä ja perspektiivistä riippuen.
Olisi kiehtovaa antaa oma elämänsä tällaiseen käsittelyyn: mitä tekijöille jäisi juuri minusta mieleen? Isot linjat vai pikkiriikkiset heitot? Ovatko kukat rekvisiittaa, jotain mitä Marja mainitsi ohilauseessa vai hyvin tärkeä osa hänen arkeaan? Olisiko Marjan tarinan voinut kertoa ilman ex-miestä? Jos, niin miksi? Millaista ohjailua esityksen tekijät meille tarjoavatkaan? Kertoisiko Marja itse asiat samalla tavalla, nostaisiko nämä asiat keskiöön? Onko Marjan tarina sellainen monesti peräänkuulutettu tavallisen ihmisen tarina? Onko Marja tyypillinen 77-vuotias? (Onko sellaista?) Onko kaikkien elämässä lopulta draamaa sen verran, että jokaisesta saa aikaan laulun tai esityksen?
Tulkinta vs. tihkunta
The Other Kontula –esityksen viestintämateriaaleissa korostetaan, että teos ei ole dokumentti vaan tulkinta. Koitan jäljittää omia tulkintojani. En osaa erottaa niitä ennakkoluuloista tai -käsityksistä. Ovatko ne sama asia? Tulkinta lienee ennakkoluuloa pidemmälle vietyä, useampaa tietoa yhdistelevää eikä niin impulssin tai vaiston varaista? Mutta kummista me muodostamme odotuksemme?
Jos Marja olisikin asunut Ullanlinnassa tai Maunulassa, mikä olisi muuttunut tulkinnassani hänen tarinastaan?
Ennen Marjalle pääsyä ehdin luoda mielikuvia hänestä asuinpaikan eli Kontulan, iän sekä sen perusteella, millainen ihminen uskaltautuu mukaan tällaiseen hankkeeseen: luovuttamaan elämäntarinansa ja erityisesti oman kotinsa taiteelle hetkellisesti. Jos Marja olisikin asunut Ullanlinnassa tai Maunulassa, mikä olisi muuttunut tulkinnassani hänen tarinastaan? Tai jos Marja olisi 55-vuotias? Jos hän olisi mies, musta, pyörätuolissa? Jos asunto olisi ollut isompi tai pienempi? Jos siellä olisi ollut koiran juomakuppi tai lintuhäkki? Jos olohuoneen seinällä olisi ollut Guernican kopion sijaan Taistelevat metsot tai Georgia O’Keeffen kukkasia? Minkälaisilla asioilla olisin silloin automaationa täyttänyt kohtausten jättämiä aukkoja?
Lopulta esineet kertovatkin vähemmän omistajastaan kuin ennakkoon olisin uskonut. Tarvitsen sanoja lihavoimaan tarinoita, vahvistamaan tulkintaa. Mutta vaikka näyttelijät tarjoavat Marjasta myös suusanallisesti tietoa ja muistoja, The Other Kontulan kontekstissa Marja jää salaisuudeksi: emme tunnistaisi häntä kaupassa tai puhelimessa, häntä esittäneet näyttelijät kylläkin.
Kenen ennakkoluuloilla, odotuksilla ja tulkinnoilla leikimme? Rikkooko The Other Kontula niitä? Lopulta minulle teoksen ikimuistoisimmaksi anniksi jää sen anteliaisuus ja hellyys. Marja on avannut ovensa: ensin taiteelle, sitten meille katsojille. Uskon, että Marjan spiritti välittyy näyttelijöistä ja se luo anteliaisuuden tunteen. Minua tultiin vastaan, minulle annettiin pulla.
Tulkintani Marjasta tapahtuukin näin. Tihkuen. Viisaasti ja varoen, kuten hyvä taide tekee.
Jos Marja katsoi Marjaa
Mietin myös esityksen nimeä ”The Other” – Toinen. Toiseuden kysymys on polttavaa tässä hetkessä taiteissa(kin). Puhutaan representaation merkityksestä, puhutaan toislajisuudesta. Kun The Other Vallila on tapahtunut vuonna 2012, sanan lataus on ollut luullakseni toisenlainen, varmasti tutkiva mutta ei niin poliittisesti latautunut. The Other Kontula voi viitata kaupunginosan toisinnäkemiseen, The Other toiseen ihmiseen, ikään kuin tuntemattomaan naapuriin tai siihen, miten ihmisestä on moneksi, tulkintojen ja näkökulmien kirjoon. Teos on kuin laajennettu versio siitä ajatusleikistä, jossa ihmistä pyydetään mielikuvittelemaan, miten vaikkapa tämän rakastaja tai ystävä häntä kuvaisi. Todennäköisesti lämpimämmin kuin ihminen itse, seikkailullisempana, kauniimpana, rohkeampana. Mitä tapahtuisi, jos sama tehtävä annettaisiin vihamiehelle tai lähikaupan kassalle? Elämät ja elämäntarinat koostuvat aina näkökulmista, fragmenteista, muisti toimii dramaturgina.
Jos Marja näki tämän esityksen, miten hän näki itsensä esityksen kohteena, taideteoksen kertojana, sillä tavalla toisena? Vastasiko se hänen kuvaansa itsestään? Liikuttiko, harmittiko, huvittiko esitys häntä? Nostiko kysymyksiä omasta elämästä, sen laskuista ja huipuista? Herättikö eloon jotain vanhaa, kipinöikö jokin uusi? The Other Kontula siirtää toisen ja toiseuden ajattelua binääristä ja lajeista kohti itseä.
Ajattelin olevani narsistinen, kun esityksen mainingeissa peilasin omia intiimiyden rajojani Marjan rajoihin. Todellisuudessa venytin omia ajatuksiani esityksen antamassa kehikossa. Kun Marjan tarina on kiinnostava, kenties meidän kaikkien ovat? Haluaisinko nähdä oman tarinani toisten silmin kuvattuna? Todellakin. Antaisinko vapaat kädet kertoa minusta olennaiseksi nähty? Kyllä. Uskaltaisinko avata oveni teatteriseurueelle ja sen katsojille? Todennäköisesti en. Osaisinpa kutsua edes ystävät kylään.
ESITYKSEN TYÖRYHMÄ
Käsikirjoitus: Katriina Kettunen ja Tuire Tuomisto
Ohjaus ja esityskonsepti: Tuire Tuomisto
Äänisuunnittelu: Timo Torvinen
Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus
Esiintyjät
TTK: Katriina Kettunen ja Ia Tanskanen
TeKo: Kristiina Laire, Marko Lumikangas ja Tuula Sarivaara
Todellisuuden tutkimuskeskuksen Esityskioski parkkeerataan seuraavan kerran Kontulaan 18.-20.8.2022, kun Kontulan ostarin valtaa Kontula! Live 22 -festivaali.
Kontulan monimuotoiset toimijat yhdistävät voimansa elokuisella festivaalilla ja ohjelmassa on niin elektronista musiikkia, elokuvia kuin kirjailijavieraita. TTK:n ostarikokoisen Esityskioskin menusta löytyy klassikkoesityksiä sekä tuoreita paikallisia elämyksiä heti nautittavaksi.
Kontulan Esityskioski toteutetaan yhteistyössä Kontulassa vuodesta 2015 toimineen Teatteri Kontulan kanssa. Esitykset tilataan suoraan Esityskioskilta, lukuunottamatta The Other Kontula -esitystä, johon paikat on rajallisen määrän takia varattavissa ennakkoon.
Esityskioski Kontulan ostarilla
To 18.8. klo 15-17 Pe 19.8. klo 13-17 La 20.8. klo 13-17
Sijainti: Kontulan kirjaston edessä, Ostostie 4, 00940 Helsinki.
Menu
Kaikuja ja näkyjä Kontulasta -audioteokset
Tämä on auditiivinen kartta. Ehdotus katsoa toisin. Kuunnella niitä kaikuja, jotka jäävät katvealueisiin, puuttuvat aukot voit värittää mielesi kynillä. Tämä on sinun matkasi.
Lähde mukaan kokemaan kaikuja ja näkyjä Kontulasta. Auditiiviset reitit lähtevät Esityskioskilta Kontulan ostoskeskuksen pihasta, kirjaston edestä. Teokset ovat saaneet innoitusta Kontulan palvelukeskuksen Verso-ryhmässä sekä D-asema Kontulan Naapuruuspiirissä järjestetyistä työpajoista. Tule katsomaan, millaisia maisemia eteesi avautuu.
Teokset ovat saaneet innoitusta työpajoista, jotka Ia Tanskanen on järjestänyt Naapuruuspiiri Kontulan Metrossa sekä Inkerisuomalaisten ja venäjää puhuvien Verso-ryhmässä.
Reitti 1
Reitti 2
Ääniteoksessa Reitti 1 kuullaan lyhyt katkelma runosta, joka on tiettävästi kirjoitettu vankeudessa Narvassa vuonna 1943. Kirjoittaja on tuntematon.
Kenelle: 1 osallistuja Kesto: 10-15 min
Teatteri Kontula: Minuuttimonologit
Teatteri Kontulan aktiivit ovat valmistaneet minuutin mittaisia monologeja Maria Santavuoren työpajoissa. Valitse monologi ja nauti.
Etsi ja löydä
Jos menetän muistini
Lappi
Muistan korkeat talot
Näky Kontulasta
Kivikon metsä
Kenelle: 1 osallistuja Kesto: n. 1 min
The Other Kontula
Tuire Tuomisto ja Katriina Kettunen ovat valmistaneet Teatteri Kontulan kanssa Esityskioskin menuun esityksen, jossa pääsee kurkistamaan kontulalaiseen kotiin. Mitä koti ja sen esineet kertovat asukkaasta? Työryhmä on tutustunut haastatteluiden avulla kodin asukkaaseen Marjaan, ja tekevät hänestä 5 esiintyjän voimin 5 erilaista tulkintaa.
18.8. ensi-iltansa saavassa The Other Kontula – esityksessä yleisö pääsee haastamaan omia ennakkokäsityksiään ja tutustumaan naapuriin. ”Asukas ei vastaa ainakaan mun ensimmäistä mielikuvaa 77-vuotiaasta eläkeläisestä”, kertoo esityksen ohjaaja Tuire Tuomisto.
The Other Kontula -esitys ei ole dokumentti vaan pohtii sitä, kuinka ihmiset päivittäin tekevät toisistaan tulkintoja – jotka saattavat myös ”mennä pieleen”.
The Other Kontula -esitys alkaa Kontulan ostarilta, tarkemmat tiedot sijainnista lipun varauksen yhteydessä. Esitykseen on rajoitetusti paikkoja. Vapaa pääsy.
Utopiakonsultaatio on mielikuvituksellinen maailmanaprannussuunnitelma, joka avartaa välittömästi osallistujan mielentilaa ja avaa uusia näkymiä elämään.
Kenelle: 1 osallistuja Kesto: 30-60 min
Nalle
Näytä Nallelle lempipaikkasi Kontulasta.
Kenelle: 1 osallistuja. Lapsi voi osallistua yhdessä saattajan kanssa. Kesto: 30 min
Kontulan Esityskioskin työryhmä
Todellisuuden tutkimuskeskus: Katriina Kettunen, Ia Tanskanen, Timo Torvinen, Tuire Tuomisto Teatteri Kontula: Anu Keskitalo, Kristiina Laire, Marko Lumikangas, Tuula Sarivaara Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus
Teatteri Kontula eli TeKo-ryhmä on vuodesta 2015 asti Kontulassa ja Mellunkylän alueella toiminut harrastajaryhmä.
Todellisuuden tutkimuskeskus toteuttaa Kontulassa esityksiä, työpajoja ja muita tutkimusmatkoja todellisuuteen osana Helsingin mallia vuosina 2022-2024. Kontulan kudosmainen kokonaisuus muodostuu pienryhmistä, joissa TTK:n taiteilijat työskentelevät yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Kudos tukeutuu paikallisiin aktiivisiin verkostoihin ja kurottautuu näkyviin alueen tapahtumissa.
Lisätiedot: Anna Suoninen / tuottaja +358 41 314 6861, anna@todellisuus.fi
EN
Reality Research Center’s Performance Kiosk at the Kontula! Live 22 festival 18.-20.8.2022
Different organizations and events are combining in to a joined event, which includes electronic music, films, author guests and performances. The Performance Kiosk is in the mall of Kontula, and the menu includes Reality Research Center’s classic performances and new local experiences.
The Performance Kiosk in Kontula is made in collaboration with a local theater group Teatteri Kontula. The Kiosk is serving minute monologues, which the group has made this spring in workshops curated by Maria Santavuori.
Another new performance is The Other Kontula, by Tuire Tuomisto and Katriina Kettunen. This performance opens the doors of a local woman who’s has lived in Kontula for a long time. It takes place in the home of the volunteer. The other Kontula is a fictional piece which is inspired by the interviews of the local woman.
Tickets to Other Kontula can be booked on 4th of August, and the other performances can be purchased from the Performance Kiosk. All performances are free of charge, but it is good to reserve your seats for The Other Kontula.
The working group of Performance Kiosk:
Reality Research Center: Katriina Kettunen, Ia Tanskanen, Timo Torvinen, Tuire Tuomisto
Teatteri Kontula: Agneta Blomfelt, Anu Keskitalo, Kristiina Laire, Marko Lumikangas, Tuula Sarivaara
Production: TTK
Reality Research Center is organizing performances, workshops and other events part of the Helsinki Model project in 2022-2024. The artists are working together with local people and local events.
More information about the Performance Kiosk and Helsinki Model project from
Helsingissä 16.-29.5.2022 järjestettävä Kivikon metsäfestivaali puolustaa lähimetsiä ja helsinkiläisille vähemmän tunnettua erämaamaista kaupunkimetsää, Kivikon metsää.
Kahden viikon aikana ohjelmassa on eri järjestöjen, toimijoiden ja yksityishenkilöiden järjestämiä retkiä, esityksiä, työpajoja ja luentoja. Festareilla nähdään Todellisuuden tutkimuskeskuksen Utopiakonsultaatio ja Matilda Aaltosen ja Outimaija Hakalan videoteos Lajienvälisiä kohtaamisia.
Festivaali levittäytyy Kivikon metsään, ulkoilupuistoon ja Kontulan ostoskeskuksen alueelle muun muassa kirjastoon ja D-Asemalle. Festivaalin aikana on kolme isompaa tapahtumapäivää: Hyvinvointia metsästä -päivä 22.5., Lähimetsäpäivä 28.5. ja Viheryhteys-kävely 29.5.
Utopiakonsultaatio
Utopiakonsultaatio on Maria Santavuoren ohjaama dialoginen esitys, joka toteutetaan yhdelle katsojalle kerrallaan. Maria on osallistujan konsultti, jonka johdattelemana astutaan syrjään tavanomaisesta ja avaudutaan unelmien ja utopioiden todellisuudelle.
Voit osallistua Utopiakonsultaatioon metsäfestivaaleilla Hyvinvointipäivänä 22.5. sekä Lähimetsäpäivänä 28.5. Esitykseen ei ole pääsymaksua.
Esitykset:
22.5. klo 13.00, 14.00, 15.00.
28.5. klo 12-15 ilman ajanvarausta
Lipunvaraus:
Varaa paikka Utopiakonsultaatioon Hyvinvointipäivänä 22.5. osoitteesta saana@todellisuus.fi. Yksi esitys kestää noin 45 min.
Lähimetsäpäivänä 28.5. utopiakonsultaatioon voi tulla ilman ajanvarausta klo 12-15 välillä. Yksi konsultaatio/esitys kestää noin 30 min. Aikoja on rajoitetusti.
Lajienvälisiä kohtaamisia
Videoteos Lajienvälisiä kohtaamisia tutkii ihmisten ja muunlajisten eläinten suhdetta sekä kohtaamisia niin, että teokseen valikoidut eläimet saavat määrittää tilanteiden kulun ja ovat vahvoja toimijoita. Eläimet on pyritty prosessissa kohtaamaan tietoisina ja meistä riippumattomina itsenäisinä olentoina, jotka ovat yhtä lailla kaupunkimme asukkaita kuin ihmiset. Jotkut heistä ovat paljasjalkaisia helsinkiläisiä, toiset ovat muuttaneet tänne muualta, osa on vain ohikulkumatkalla.
Videon esitykset:
23.5. klo 17.15
24.5. klo 17.15
25.5. klo 17
28.5. klo 14 (esityksen jälkeen taiteilijatapaaminen)
Videon kesto on noin 30 min, ja se näytetään Kontulan kirjastossa.
Työryhmä:
Videon käsikirjoitus, kuvaus, editointi ja esiintyminen: Matilda Aaltonen ja Outimaija Hakala
Musiikki: Joonatan Aaltonen
Videon tekninen viimeistely: Timo Takala
Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus
Todellisuuden Tutkimuskeskuksen ohjelma metsäfestivaaleilla on toteutettu osana Helsingin mallin hanketta Kontulassa. Yhtenä hankkeen tavoitteista on olla mukana alueen paikallisissa kulttuuritapahtumissa.
Lauantaina 28.5. videon esityksen jälkeen pidetäänaiheeseen liittyvä keskustelutilaisuus taiteilijoiden kanssa, jonka kesto on noin 30 min.
Talvikki Eerolan ja Maria Santavuoren tutkimusraportti Todellisuuden tutkimuskeskuksen pääohjelmistossa vuonna 2019 toteutetusta Utopiakonsultaatio-palveluesityksestä.
Utopiakonsultaatio on mielikuvituksellinen maailmanparannussuunnitelma, joka avartaa välittömästi asiakkaan mielentilaa ja avaa uusia näkymiä elämään.
”Hämmästyttävää, miten Utopiakonsultti pystyy synnyttämään meille yhteisen jaetun tilan, jossa ryhdymme maadoittumaan ympäristöömme radikaalisti uusin tavoin. Havaintomaailma alkaa muuttua, se virittäytyy uusille aallonpituuksille, jotka arjessa ovat harvemmin aistittavissa. Nyt minulla on muutamia salaisia välineitä, joiden avulla voin riuhtaista itseni lentoon pois automatisoidusta havainnon vankilasta.” -Hanna Helavuori, TINFO-tiedote 9.5.2019
Utopiakonsultaatio on esityksellinen palvelu, jossa tärkeintä on kuulla toinen ihminen ja kysyä miten tulla läsnäolevaksi samaan todellisuuteen. Utopiakonsultaatiossa pysähdytään yksityiskohtien äärelle etsimään, löytämään ja rakentamaan haluamaamme todellisuutta ja tekemään mahdottomasta mahdollista. Konsultin johdattelemana tarkkaillaan ja tutkitaan ympäristöä esityksellisin harjoittein ja etsitään uusia tapoja sijoittua todellisuuteen. Esityksen aineistona on kaikki mitä ympäristö tarjoaa ja se miten asiakkaan toiveet, tunteet tai kysymykset heijastuvat siihen. Utopiakonsultaatio syntyy dialogissa asiakkaan kanssa ja on siksi ainutlaatuinen.
Utopiakonsultaatio avaa mahdollisuuden pysähtyä ja hypätä sivuun säännöistä tai totutuista ajatuskuvioista, jotka usein kutsuvat meitä tietynlaiseen olemiseen ja jopa tarkkaamattomuuteen suhteessa itseemme ja ympäröivään todellisuuteen.
Taustaa
Todellisuuden tutkimuskeskuksessa kehitetty, yhdelle ihmiselle kerrallaan tapahtuva esityksellinen palvelu, Utopiakonsultaatio, syntyi vuonna 2012 Utopia-teemavuoden sisällä. Siitä lähtien Talvikki Eerola on kehittänyt ja muokannut teosta palvelemaan erilaisia yksilöitä ja yhteisöjä, ja luonut uusia harjoitteita aina kohderyhmän ja yhteisön tilauksen mukaan. Eerola on kiertänyt teoksella vanhusten palvelutaloissa, hoitolaitoksissa, festivaaleilla ja palvelu on ollut tilattavissa TTK:n nettisivujen kautta kenelle tahansa ja mihin tahansa tilaan. Viimeisten vuosien aikana Utopiakonsultaatiota on toteutettu tuotantoyhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa pääkaupunkiseudun hoitolaitosyksiköissä sekä Alppikadun Kansalaistoiminta-areenalla.
Vuosina 2016-2018 Eerola kirjoitti Risto Santavuoren kanssa Utopiakonsultin käsikirjan, joka pohjautuu Eerolan muistiinpanoihin, reflektioon ja Santavuoren kanssa käytyihin keskusteluihin teoksesta. Käsikirja avaa teoksen filosofiaa, millaiseen taidetraditioon se liittyy, avaa konsultaation käsikirjoituksen, ja antaa esimerkkejä konsultaation esityksellisistä harjoitteista ja kokonaisista utopiakuljetuksista.
Utopiakonsultaatio Helsingin taidemuseon Pawel Althamer -näyttelyssä
Teksti: Talvikki Eerola
Kun Utopiakonsultaatio valittiin TTK:n pääohjelmistoon vuonna 2019, sain työparikseni Maria Santavuoren, jonka kanssa löytyi heti yhteinen inspiraatio Utopiakonsultaation museosovelluksen luomiseen. Yhteistyökumppaniksi saimme Helsingin taidemuseon (HAM). Kun tapasimme ensimmäistä kertaa Marian ja silloisen toiminnanjohtaja Annu Kemppaisen kanssa HAM:ssa keväällä 2018 näyttelypäällikkö Pirkko Siitarin ja amanuenssi Sanna Tuulikankaan, he kertoivat Pawel Althamerin tulevasta näyttelystä. Tunsimme heti yhteyden Althamerin taiteen ja Utopiakonsultaation välillä. Molemmissa oli halu kuulla ihmistä, tuoda taidetta lähelle ihmistä ja sellaisiin paikkoihin, jossa sitä ei itsestäänselvästi ole. Tapasimme Pawelin ensimmäistä kertaa alkuvuodesta 2019 ja hän kertoi näyttelyn sisällöstä; retrospektiivisestä osasta ja valkoisesta huoneesta, jonka työnimi oli “Popcorn”. Silloin “Popcorn” oli Pawelin suunnitelmissa valkoinen hiljainen tila, jossa ihmiset olisivat kohtaamisen äärellä, ilman yhtään teosta, vain toisensa. Tiesimme ja tunsimme, että Utopiakonsultaatio on oikeassa paikassa ja oikeiden ihmisten kanssa. Alusta asti tuntui oleelliselta Marian kanssa se, että esityksellä olisi selkeä dramaturgia ja käsikirjoitus, jonka sisällä voisimme kuitenkin elää vapaasti kunkin näyttelyvieraan kanssa.
Harjoittelujakso
Työskentely alkoi harjoittelujaksolla, jonka aikana muokkasimme Utopiakonsultaatiosta uuden, taidenäyttelyssä tapahtuvan version. Harjoitusjakson aikana vierailimme useissa Helsingissä sijaitsevissa taidemuseoissa, sekä teimme harjoitusmatkan Tallinnan Kamu-museoon. Teimme toisillemme Utopiakonsultaatioita museotiloissa ja kehitimme uusia harjoitteita kokemustemme pohjalta. Kokeilimme erilaisia utooppisia harjoituksia, kysymyksiä ja mielikuvaleikkejä museoissa, joiden pohjalta tulevalle teokselle alkoi muodostua runko. Museoversion keskiöksi alkoi hahmottua teokseen astumisen harjoitus. Utopiakonsultaation perusidea dialogisena teoksena, joka lähtee liikkeelle konsultoitavan kysymyksistä, unelmista tai tarpeista pysyi ennallaan. Tässä versiossa taide toimi utooppisen työskentelyn ympäristönä ja peilinä.
Rakensimme esityksemme sen mielikuvan varaan, joka meillä tulevasta näyttelystä oli. Saimme jo prosessin alussa tietää, että näyttely tulee koostumaan kahdesta osasta ja näyttelytilasta. Toinen huoneista olisi retrospektiivinen osuus, jossa esillä olisi Pawelin töitä hänen koko uransa ajalta ja toinen huoneista tyhjä valkoinen tila, johon mentäessä myös katsojien tulisi pukea päälleen valkoiset haalarit ja jättää kaikki irtaimisto lokeroihin. Koimme valkoisen tilan inspiroivana ja hedelmällisenä lähtökohtana utooppiselle työskentelylle. Haasteena oli kuitenkin se, että alunperin tilasta kaavailtiin hiljaista tilaa. Mietimme miten voimme käydä dialogia hiljaisuudessa? Päätimme jakaa esityksemme kahteen osaan, kuten Pawelin näyttelykin oli rakennettu. Konsultaation dialoginen osuus tulisi tapahtumaan retrospektiivisessä näyttelytilassa ja toimisi pohjana tyhjän tilan kokemukselle. Pawelin näyttely I (Am) avautui 28.3.2019 ja pääsimme itse näyttelytilaan harjoittelemaan vasta samalla viikolla. Pyysimme katsojia harjoituskonsultaatioihin ja viilasimme vielä viimeisiä yksityiskohtia kokonaisuudessa saamiemme palautteiden ja omien kokemustemme perusteella.
On ihmeellistä, miten päädyimmekään tekemään yhteistyötä juuri nyt HAM-museon, sekä Pawelin kanssa, sillä samankaltainen ajattelu hänen kanssaan suhteessa katsoja-kokijaan oli huikea. Molemmat kysyvät sitä kuka minä olen ja keitä me olemme yhdessä. Molempia yhdistää leikki ja sellaisen tilan luominen, jossa voi kokeilla, inspiroitua ja tavoitella mielen vapautta.
Esityksen dramaturgia
Utopiakonsultaatio-esityksen sai varata itselleen lipunmyynnistä ja se kuului näyttelylipun hintaan. Konsultaatiota oli tarjolla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Päivän pituus oli aina neljä tuntia ja siihen mahtui kolme esitystä, joiden kesto oli n. 1h per esitys.
Konsultaatio alkoi tapaamisella lipunmyyntiaulassa, jossa utopiakonsultti otti katsojan vastaan ja toivotti hänet tervetulleeksi Utopiakonsultaatioon. Tämän jälkeen siirryttiin museon ovista sisään rauhallisempaan aulaan ja pysähdyttiin keskustelemaan. Lyhyen keskustelun aikana oli tarkoitus muodostaa kontakti konsultoitavaan ja muodostaa yhteinen kysymys, lähtökohta tai positiivinen odotus esitykselle. Konsultti saattoi kysyä mm. seuraavia kysymyksiä: “Mistä olet tulossa?”, “Millaisesta todellisuudesta tulet tähän hetkeen?”, “Mihin todellisuuteen haluaisit mennä?”, “Onko sinulla jotain mitä tarvitset juuri nyt?”, “Jos tässä hetkessä kaikki olisi mahdollista, mitä toivoisit kaikkein eniten?” Vastausten pohjalta sovittiin yhdessä mitä lähtisimme etsimään näyttelystä. Vastaukset tarjosivat linssit sekä taiteen että koko museotilan katsomiselle. Lähdimme liikkeelle etsimään haluttua näyttelyn maailmasta. Pysähdyimme ovilla, kynnyksillä ja erilaisilla rajoilla, jotka konsultti nimesi erilaisiksi porteiksi. Astuessamme porteista, jätimme taaksemme aina jotain, jota emme halunneet kantaa mukanamme tässä hetkessä, tai loimme haluttua todellisuutta porteista astumisen myötä. Varsinaiseen näyttelyyn astuessa konsultti ohjeisti, että toisesta tulisi nyt kuljettaja, joka voisi rauhassa kulkea näyttelyssä ja pysähtyä sellaisten teosten tai tilallisten yksityiskohtien ääreen, jotka kutsuivat luokseen. Ne voisivat olla haluttua olotilaa vahvistavia tai muuten intuitiivisesti luokseen kutsuvia. Kulkiessamme näyttelyssä näin yhdessä, pysähdyimme kiinnostavien teosten ääreen ja keskustelimme siitä, miten teos liittyy katsojan omaan teemaan. Tutkimme tunnelmia, tunteita ja ajatuksia mitä teokset herättivät. Sitten valitsimme yhden teoksen, jota tutkimme perusteellisemmin ja johon menimme sisään. Teokseen astuminen tehtiin sekä mielikuvittelun, että konkreettisen eteenpäin astumisen ja silmien sulkemisen kautta. Tässä osuudessa teokset heräsivät eloon uusilla ja yllättävillä tavoilla. Ne muuntautuivat ja tarjosivat syvempää viisautta, sekä vapauttivat ajattelemaan uusilla tavoilla.
Teokseen astumisen jälkeen kierros jatkui kohti valkoista huonetta. Ennen valkoista huonetta riisuimme kenkämme, puimme valkoiset haalarit päällemme ja pidimme välikeskustelun. Kysyimme katsojalta mikä tähän astisessa oli kaikkein merkittävin hetki ja nimesimme sen. Tuosta kokemuksen nimeämisestä tuli esityksen nimi, jonka konsultti kirjasi käsiohjelmaan. Käsiohjelman etusivulla oli teoksen nimi, joka oli kokijan nimeämä tärkeä hetki. Seuraavalta sivulta löytyi teoksen tekijät: Pawel Althamer, Utopiakonsultit ja konsultoitavan nimi. Kolmannella sivulla käsiohjelmassa luki ohjeet esityksen katsomista, tekemistä ja kokemista varten. Osassa käsiohjelmia kolmas sivu oli tyhjä ja osassa oli kolme kohtaa. 1. Katsominen 2. Kuunteleminen 3. Liike, sekä ohjeet jokaiseen kohtaan.
Kun katsoja astui valkoiseen huoneeseen, hän sai mukaansa käsiohjelman. Utopiakonsultti toivotti konsultoitavan tervetulleeksi esitykseen, joka oli nimetty katsojan kokemuksen pohjalta. Vaikka valkoisessa tilassa ei lopullisessa versiossa ollutkaan kiellettyä puhua, säilytimme oman suunnitelmamme siitä, että konsultaation dialoginen osuus loppui käsiohjelman antamiseen. Sen jälkeen konsultoitava sai vapaasti liikkua valkoisessa tilassa joko yksin tai kontaktissa. Varsinkin teoksen jälkimmäinen osuus vaati herkkää kuuntelua. Tässä osassa piti vain aistia haluaako konsultoitava olla yksin vai haluaako hän, että konsultti pysyy lähellä ja matka jatkuu yhdessä ilman puhetta.
Ennen valkoiseen huoneeseen, eli konsultoitavan esitykseen astumista, konsultti ohjeisti, että konsultaatio loppuu kun konsultti tulee koskemaan konsultoitavaa olkapäähän. Tällöin yhteinen aikamme loppuisi mutta konsultoitava voisi jäädä tilaan niin pitkäksi aikaa kuin haluaisi. Usein konsultoitava jäi omaan esitykseensä konsultin lähdettyä.
Kuva: HAM / Maija Toivanen
Kokemuksia konsultaatioista
Teksti: Maria Santavuori
Toivottuja utopioita: – Saada hetken helpotusta sairastamisen keskellä olevaan epätoivoon. – Jatkaa keventyneessä olossa kohti viikonloppua. – Löytää uusia näköaloja kaventuneeseen arkeen. – Saada värejä, inspiraatiota ja iloa. Kokea jotain uutta. – Ymmärtää mikä on ihmisen mieli. Mistä elämässä on kysymys. – Maailma, jossa ihmiset liittyvät toisiinsa yhteisöllisyyden, tasavertaisuuden ja valoisamman tulevaisuuden rakentamisen hengessä. – Löytää sielunkumppani. Rakkaus.
Pariskunta tulee konsultaatioon Tukholmasta. Toinen heistä on suunnitellut päivän syntymäpävälahjaksi. Konsultaatio on osa lahjaa. Syntymäpäiväsankari on jännittynyt. “Mihin minä olen oikein joutunut”, hän miettii. Tunnelma on lempeästi herkkä ja odottava. Lahjan antajaakin jännittää miten hän onnistuu. Löydämmekö toisemme? Kysymys tuntuu leijailevan ilmassa. Lahjan saaja määrittää utopiakseen sisäisen rauhan, lahjan antaja yhteyden ja onnistuneen päivän. Lahjan saaja kävelee edellä, haluaa löytää oman rytminsä. Lahjan antaja yrittää pysyä vierellä etsien yhteisiä askelia. Lahjan antaja kantaa aloitteentekijän vastuun ja astuu teokseen ensimmäisenä. Lahjan saaja rohkaistuu päästessään olemaan ensin vierellä, todistajana ja tukijana. Hän valitsee silmät kiinni olevan patsaan. Suoritamme teokseen astumisen rituaalin. Valitsemme yksityiskohdan, tunnemme miten teos alkaa vetää puoleensa, laitamme silmät kiinni ja otamme askeleen eteenpäin. Välittömästi huomaan miten hänen kasvoissaan tapahtuu muutos teokseen astumisen hetkellä. Sisäinen maailma avautuu. Ensin on levotonta. Jotain, josta ei saa ihan kiinni. Sen epämääräisen takana on suru. Pysähdymme suruun, katsomme sitä, hyväksymme sen. Jokin liikahtaa hänessä. Tunnen sen nopean aallon omassa kehossani. Näen lämmintä valoa. Tunnen virtauksen. Näen miten hänen silmäkulmastaan valuu muutama kyynel. Hän kertoo helpotuksen vallanneen hänet. Rauha, jota hän etsi ja tavoitteli oli surun takana, mutta se ei ollutkaan pysähtynyttä, liikkumatonta rauhaa, vaan elävää liikettä. Patsas oli avannut lahjan saajan silmät. “You opened my eyes”, hän kirjoittaa vieraskirjaan. Valkoisessa huoneessa he istuvat lattialla vastakkain. Silmissä lämpöä. Molemmat elävinä, yhteyttä värähdellen.
Serkukset tulevat konsultaatioon hetken mielijohteesta. He ovat viettäneet päivän sukunsa asioita jakaen. On jaettu kipeitä ja vaikeitakin muistoja; hänestä, joka ei kuulunut sukuun ja hänestä, johon kaikki vaiettu tiivistyi. Toinen serkuksista jakaa mielellään. Toista jännittää. Lähdemme etsimään merkityksellistä yhteyttä. Tunnetta, jonka kautta voisi tuntea kipeiden asioiden merkityksen. Rohkeampi heistä valitsee verkosta tehdyn, lasta esittävän veistoksen. Lapsella ei ole kasvoja, ei kunnollisia vaatteita. Hän seisoo yksin metallisen ympyrän sisällä kauhtunut pehmokoira kainalossaa. “Tämä olen kuin minä lapsena”, hän sanoo. “Minäkin olin yksin. Minut jätettiin usein yksin leikkikehääni. Kukaan ei pitänyt minusta huolta.” Rankoista muistoista huolimatta hän haluaa käsitellä tätä muistoaan. Pyydän häntä valitsemaan suunnan, josta käsin hän haluaa tarkastella teosta. Menemme teoksen taakse. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy siimaan, jolla veistos on kiinnitetty kattoon. Siima nousee teoksen tärkeimmäksi yksityiskohdaksi. Kun hän astuu teokseen, tuo näkymätön siima on se, joka kannatteli häntä lapsena. Usein hänen tietämättään. Hänen mielikuvitusmaailmansa, muilta näkymätön lanka tuonpuoleiseen, henkien maailmaan. Sieltä häntä kannateltiin kaiken aikaa. Kyyneleet valuvat hänen poskilleen, kun hän muistaa tuon unohdetun kannattelun tunteen. Veistoksen näkymä ja näköala muuttuvat. Leikkikehän kolkko kaide ei olekaan ylittämätön. Hän voisi milloin vain astua sen yli. Maailma olisi hänen. Avattuaan taas silmät hän kertoo tuon langan olleen pitkään kadoksissa. Hänestä huokuu lämmin voima ja viisaus. Oli tärkeää muistaa se taas.
”Mistä todellisuudesta tulet? Mitä haluat löytää? Astu kultaiseen bussiin, joka vie sinut haluamaasi todellisuuteen.”
Helsinki-päivänä 12.6.2019 utopiankonsultit toteuttivat yhdelle ihmiselle kerrallaan todellisuusmatkoja HAM:n takana kultaisessa Dreamer-bussissa. Se on Pawelin Althamerin veljen bussi, joka usein kiertää osana Althamerin näyttelyitä ympäri maailmaa. Tässä yhteydessä tarjolla oli n. 10-15 minuuttia kestävä festivaaliversio Utopiakonsultaatiosta. Kun bussiin astuttiin sisään, katsojalta kysyttiin minkälaisesta todellisuudesta katsoja tuli kyseiseen hetkeen ja mitä hän tarvitsisi juuri tänään ja tässä hetkessä. Sitten bussin kuviteltiin matkaavan haluttuun todellisuuteen tai maailmaan, jonka konsultti oli yhdessä katsojan kanssa nimennyt katsojan toiveista käsin. Katsoja kuvaili mielikuvitusmatkaa ja kun konsultin kanssa päästiin perille, astuttiin konkreettisesti ulos bussista tuohon haluttuun todellisuuteen.
Mad House -kesäkiertue: Ilmastonmuutos ja utopiat
Utopiakonsultit lähtivät kiertueelle osana Mad House Helsingin Ilmastonmuutos & Utopiat -kesäkiertuetta 18.5. – 18.8.2019. Jokaisessa tapahtumassa Utopiakonsultaatiota oli tarjolla yhden päivän ajan neljä tuntia. Konsultaatioita tehtiin yhdelle tai kahdelle ihmiselle kerrallaan ja ne liikkuivat kaupunkitilassa. Ilmastonmuutos ja Utopiat -kiertueella konsultoitavia kutsuttiin pohtimaan seuraavanlaisia kysymyksiä:
Mikä on sinun Utopiasi? Minkälaisen maailman haluat nähdä jos matkustamme ajassa tulevaisuuteen? Mikä olisi parasta mitä juuri nyt voisi tapahtua? Mikä olisi paras mahdollinen maailma juuri nyt?
Tutkimustuloksia ja havaintoja museosovelluksesta
Teksti: Talvikki Eerola ja Maria Santavuori
Lähdimme tutkimaan sitä, miten Utopiakonsultaatio soveltuisi avoimeen kaupunkitilaan, jossa kuka tahansa voisi tulla teoksen kanssa kohdakkain ja osallistua siihen. Meitä kiinnosti kehittää Utopiakonsultin hahmoa ja tutkia uusia syvyyksiä, jota teoksesta tehdyt uudet mallinnokset toisivat mukanaan. Taidemuseon vakiinnuttua teoksen ympäristöksi, meitä kiinnosti myös mitä uutta Utopiakonsultaatio avaisi taiteesta, jonka kanssa se keskustelisi. Kävi niin, ettei konsultaatiossa aina käsiteltykään esille laitettua taidetta, vaan katse kääntyi seinässä olevaan halkeamaan tai valaistukseen.
Työskentely utopiakonsultteina museossa todisti palautteiden perusteella sen, että ihmisillä on halu heittäytyä leikkiin. Leikillisyydessä on taiteen voima ja muutosvoima. Mitään muutosta ei tapahdu, ellemme uskalla yhdessä heittäytyä utopioiden vietäväksi!
Koimme, että teoksen asettaminen näyttelyn yhteyteen tarkensi konsultin hahmon ääriviivoja. Käytimme aikaa esimerkiksi puvustuksen miettimiseen, joka ei aiemmin ollut keskiössä konsultin roolissa. Hahmosta tuli eräänlainen erilainen museo-opas. Opas, jonka kanssa näyttelyä pääsi katsomaan räätälöitynä oman elämänsä heijastuksena. Pawelin teokset tarjosivat siihen hyvän pohjan.
Teoksen asettamisen näyttelytilaan haastoi meidät luomaan teokseen kuljetuksen, jonka veimme aina läpi esityksessä. Oli ennalta päätettyä mistä kuljetus alkaa ja mihin loppuu. Aikaisemmat versiot Utopiakonstultaatiosta ovat olleet vapaampia ja rönsyilevämpiä. Tällainen sidottu muoto mahdollisti sen, että konsultaatioita jaksoi tehdä useamman peräkkäin, useana päivänä peräkkäin. Muoto alkoi tukea teosta niin, että esimerkiksi teokseen astumisen kokemus syventyi ja syventyi sitä mukaa, kun toistoja tuli. Loppukeväästä teokseen astumiset olivat useimmiten välittömästi hyvin voimakkaita hetkiä, joissa mentiin nopeasti syviin kerroksiin. Usein konsultoitavat kokivat tärkeitä oivalluksia tai vahvoja tunteita juuri teokseen astumisen harjoituksessa.
Yksi mielenkiintoinen erityispiirre mikä liittyy Utopiakonstultaatioon on se, miten nopeasti ihmiset haluat kertoa ja jakaa omaa henkilökohtaista elämäänsä. Miten monet kertoivat lähes heti sen kaikkein olennaisimman ja henkilökohtaisimman asian elämästään. Miten monet heittäytyivät ja olivat valmiita sille mahdollisuudelle, että juuri tämä kohtaaminen toisi toivottua lisävalotusta tai muutosta asiaan.
Kaiken kaikkiaan koimme sekä taidenäyttelyn että festariympäristön erittäin hedelmällisinä ympäristöinä Utopiakonstultaatiolle. Utopiakonstultaatio ikäänkuin nautti näiden ympäristöjen tuomasta synergiasta mennä pintaa syvemmälle, katsoa ympäristöä subjektiivisesti ja heijasteisesti tai heittäytyä hetkeksi irti arjesta.
”Kiitos miellyttävästä ja mielenkiintoisesta utopia-matkasta! ’Matka uuteen käy sielun ja mielen kautta. Vapaus on sitä, että voi valita ollako utelias vaiko ei!'” – HAM:in näyttelyvieras
”Utooppinen mielentila oli itsessään arvokas kokemus, joka jätti pysyvän vaikutuksen. Kaikkea ei voi tai tarvitse selittää sanoin.” – Santtu Paananen, Voima 12.4.2019
Kuva: Janne Saarakkala
Utopiakonsultaatio 2019
Konsepti, toteutus, puvustus ja esiintyminen: Talvikki Eerola ja Maria Santavuori
1. Pawel Althamerin I (am) -retrospektiivinäyttely, Helsingin Taidemuseo HAM, Tennispalatsi Esitykset: 28.3.-11.6.2019 ja 27.8.-7.9.2019 tiistaisin klo 14–18, perjantaisin klo 12–16 ja lauantaisin klo 12–16 Tuotanto: Annu Kemppainen / Todellisuuden tutkimuskeskus & Helsingin Taidemuseo HAM
2. Helsinki-päivä Althamerin Dreamer-bussissa, Helsingin Taidemuseo HAM, Tennispalatsi Esitykset: 12.6.2019 Tuotanto: Annu Kemppainen / Todellisuuden tutkimuskeskus & Helsingin Taidemuseo HAM
3. Mad House Helsingin kesäkiertue: Ilmastonmuutos ja Utopiat Esitykset: Kontula Electronics 18.5.2019, Mad House avajaiset, Teurastamo 13.6.2019, Ikaalisten Puistofilosofia 24.7.2019, Savonlinnan luontoelokuvafestivaalit 18.8.2019 Tuotanto: Annu Kemppainen / Todellisuuden tutkimuskeskus & Mad House Helsinki
Maria Santavuori on musiikin ja esittävän taiteen kentällä toimiva pedagogi, kouluttaja ja esiintyjä. Koulutukseltaan hän on teatteri-opettaja. Hänen taiteellinen ajattelunsa juurtuu teatteriin ja luovan prosessin dramaturgian ymmärtämiseen. Tällä hetkellä hänen työnkuvansa koostuu pääosin sanoittamisen opettamisesta. Todellisuuden tutkimuskeskuksen lisäksi hän työskentelee useammassa eri musiikin alan oppilaitoksessa, sekä valmentaa muusikoille lyriikan kirjoittamista oman yrityksensä Luova Laululyriikka nimissä.
Todellisuuden tutkimuskeskuksen toimintaan Maria tuli mukaan vuonna 2012, Lasten Valta -tutkimushankkeen kautta ja oli mukana myös Lasten Valta kirjan kirjoittamisessa. Siitä lähtien Maria on ollut mukana erilaisissa Todellisuuden tutkimuskeskuksen taiteellis-pedagogisissa hankkeissa ja liittyi jäseneksi syksyllä 2018.
”Todellisuuden tutkimuskeskus on inspiroiva yhteisö, jonka toiminnassa on ilo ja kunnia olla mukana. On ollut merkityksellistä löytää uusi linkki ja satama esittävään taiteeseen. Sellainen yhteisö, jonka toiminta juurtuu samaan teatteriperinteeseen kuin oma taiteellinen ajattelu, mutta joka elää vahvasti ajassa uudistaen esityksellistä ajattelua.”
Syksystä 2018 asti Maria on toiminut Todellisuuden tutkimuskeskuksen Utopiakonsulttina yhdessä Talvikki Eerolan kanssa. Keväällä 2019 Utopiakonsultaatio, tämä pitkään jatkunut teos, saa uuden muodon Helsingin taidemuseo HAM:issa osana Pavel Althamerin näyttelyä.
