redroom-teurastaja.jpg

Uni ja Aika -esitys Esitykset I: 28.8.-11.10.2004, II: 4.2.-6.3.2005, III: 30.10.-6.11.2005 Höyhentämössä (Korkeavuorenkatu 17, Helsinki)

Ohjaus: Eero-Tapio Vuori (Todellisuuden tutkimuskeskus). Esiintyjät: Akseli Aittomäki, Virpi Byring, Reetta Korpela, Eeva Putro, Marja Skaffari, Juha Sääski (Teatteri Naamio ja Höyhen)

Ihminen elää pelkojensa ja toiveittensa välimaastossa. Hän hellii illuusiota vapaudestaan ja häntä vaivaa kuumeinen, kalvava tietoisuus, että painajaisunen maailma on aivan nurkan takana ja voi murtautua esiin minä hetkenä tahansa.

Beyond the Red Room on mielikuvien teatteria. Siinä ei ole yhtä johdonmukaisesti etenevää tarinaa. Katsojille näytetään ihmisiä erilaisissa huoneissa, joissa tapahtuu muuntumisia, vääristymisiä, monistumisia, vaihdoksia, vääntymisiä, ilmestymisiä ja katoamisia. Välähdyksenomaiset kohtaukset seuraavat toisiaan outona mosaiikkina. Esitys on kuin kaleidoskooppi, jonka läpi ihmiset näkyvät miljoonina eri versioina. Mystinen kuvaelma.

Beyond the Red Room on Teatteri Naamio ja Höyhenen vuoden 2004 päätuotanto. Esitys on tehty yhteistyössä Todellisuuden Tutkimuskeskuksen kanssa. Se sai alkunsa TTK:n Uni ja Aika -tutkimusjaksolla ja sen toteutusta edelsi neljä Mielentilojen teatteria tutkivaa työpajaa Teatteri Naamio ja Höyhenessä kevään 2004 aikana.

www.beyondtheredroom.netUni ja Aika -esitys

Teatteri Naamio Ja Höyhen, Helsinki 28.8-12.10.2004, Lainsuojattomat V –festival, Pori 17.9.2004 Kairo International Festival of Experimental Theatre, Egypt 20-21.9.2003

Director: Eero-Tapio Vuori Actors: Juha Sääski, Marja Skaffari, Reetta Korpela, Eeva Putro, Virpi Byring, Akseli Aittomäki

Beyond the Red Room was a cooperation project with Teatteri Naamio ja Höyhen. The idea was to try out and research in practice issues that come up during the Dream and Time workshop. The process started with a series (4)of preliminary workshops, where the main research subject was a dreaminess and dreamlike wonder, which involves radical changes in perception and consciousness of an actor. Later in the autumn the material from these workshop was weaved together into a performance, that was visually very suggestive and dreamlike in many ways. The dramaturgy was not based on text, but on Rooms: White Rooms, Blue Rooms, Red Rooms. Each room opened a different angle into reality. The characters are split, cut up into pieces, transformed and spread around this wonderfully strange and dark universe – thus creating a mosaic of human destinies.