Pekko8.jpg

Kulttuurinen koodaus on kekseliäs tapa uudistaa sosiaalista kanssakäymistä ja suhdettamme ympäristöön. Cultural Coding -työpajassa Helsingin Vartiosaaressa 29.-30.5.2014 kehiteltiin uusia käytöskoodeja. Työpajan ohjasivat koodin kehittäjät Pekko Koskinen (TTK:n tutkimusvastaava), Jana Pejoska ja Agnieszka Pokrywka. Työpaja oli osa Camp Pixelache 2014 -festivaalien ennakko-ohjelmaa. Festivaalin aikana kulttuurinen koodaus levisi laaja-alaisesti osallistujien joukkoon Janan ja Agnieszkan ohjaamana kun noin 100 ihmistä innostui kokeilemaan erilaisia koodeja käytännössä.

Kohti aktivoivaa uutta kieltä

Pekko Koskisen mukaan kielen ilmaisuvoimaa käytetään lähinnä jo tapahtuneen kuvaamiseen: ”koira käveli kadulla”. Tarinoiden, runojen tai lehtiuutisten lukija on passiivisessa vastaanottajan asemassa. Kulttuuristamme puuttuu rikas ja monimuotoinen, toimintaa ohjaava kieli. Ruokareseptit ja uskonnolliset traktaatit antavat aavistuksen siitä, miten monin tyylein toimintaohjeita voisi kirjoittaa.

Ohjelmoinnin maailmassa instruktiivinen kieli on jo paljon monimuotoisempaa, mutta se on suunniteltu tietokoneille ja prosessoreille. Kulttuurinen koodaus kaappaa koodauksen periaatteet ihmisten toiminnan ohjaukseen, esimerkiksi näin:

PLASTIC KID CODE: HARHAILEVA TUTKIMINEN VERSIO 0.3

(LOOPPI) HARHAILEVA HUOMIOIMINEN: Anna huomiosi harhailla jatkuvassa ajelehtivassa liikkeessä. ESIM: Näköaisti (ja muut aistit) liukuvat yksityiskohtien yli pysähtymättä. ESIM: Jalat ja kädet seuraavat aisteja, antavat niille mahdollisuuden harhailla: kävelyä huomion perässä harhailevin askelin, kädet jäljittäen mahdollisia kosketuspintoja. POISTUMISEHTO: Huomiosi ajautuu johonkin, joka laukaisee reaktion, tuo mieleen jotakin, herättää kiinnostuksen.

Koodit vapauttavat sosiaalisista normeista ja laajentavat käsitystämme siitä, mitä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus voi olla.

Pekko2

Kokemuksia koodauksesta

Kaksipäiväisessä Cultural Coding -työpajassa tutustuttiin hauskasti ja toiminnallisesti kulttuurisen koodauksen perusteisiin. Aluksi osallistujat jalkautuivat Vartiosaaren luontoon ja kiinnittivät lapuilla toimintaohjeita metsästä ja pihapiiristä löytyviin kohteisiin. Muuttuuko istumiskokemus, jos puutarhatuolin selässä lukee: ”Imagine you are the only one who ever lived on this planet”? Miten suhtaudut vastaantulijaan, jonka otsaan on liimattu lappu: ”See this as your next destination”? Seuraavaksi kokeiltiin käytännössä erilaisten, valmiiden koodien mukaan toimimista, kuten huomion kiinnittämistä keskittymiskyvyttömästi yhä uusiin esineisiin tai ympäristön kylmien kohteiden luo hakeutumista.

Toisena työpajapäivänä osallistujat pääsivät kehittämään ja testaamaan itse keksimiään koodeja. Päivän aikana kokeiltiin muun muassa, miten käyttäytymistyylejä voi varastaa keskustelukumppaneilta tai pysähtyneen ryhmätilanteen energisoida hyppäämällä kuvitteelliseen puurokattilaan. Koodauksen vaikutukset osallistujiin olivat moninaiset. Sosiaalisten konventioiden uudistaminen herätti ryhmässä vapautunutta naurua. Toisaalta toisin ajatteleminen vaati jatkuvaa aivotyötä ja lepotaukoja. Koodauksen perusteisiin tutustuminen herätti himon jatkaa toisin tekemistä myös omassa arjessa.

Pekko7

Pekko Koskinen toteaakin, että ihminen ei tottele käskyjä automaattisesti kuin kone. Jokainen arvioi ja tulkitsee koodeja omalla tavallaan, joten kulttuuriset koodit eivät rajoita vaan toimivat uusien mahdollisuuksien avaajina.

Henna Laininen Työharjoittelija TTKCultural coding is a new method for modifying our actions and interactions. The aim of Cultural Coding workshop in Vartiosaari 29.-30.5. was to develop new codes for human behaviour. The workshop was conducted by code developers Pekko Koskinen (research administrator in RRC), Jana Pejoska and Agnieszka Pokrywka. It was part of the pre-festival program in Camp Pixelache 2014. During the festival itself, cultural coding spread widely among the audience with the help of Jana and Agnieszka when about 100 people enthusiastically began to try out different codes in practice.

Towards a new active language

According to Pekko Koskinen our richness of expression is mostly focused on telling things in a descriptive manner: ”a dog walked on the street”. From novels and poems to journalism and essays the reader understands the meaning from a passive position. Our culture is lacking rich and diverse instructive language. Read a cooking recipe and a religious tract, and you have covered a fair bit of the styles available.

Pekko2

In the world of programming we have been able to develop a rich variety of instructive styles, but for processors and computers. Cultural coding aims to use the rich development of coding and translating it for human purposes, for example like this:

PLASTIC KID CODE: ROAMING EXPLORATION VO.3

(LOOP) ROAMING FOCUS: Let your focus roam in a constant drifting movement. EX: Sight (and other senses) gliding over details, without stopping. EX: Feet and hands following the senses, enabling them to roam: walking in meandering patterns, hands tracing for potential things to touch. EXIT CONDITION: Your focus moves over something that triggers a reaction, brings up something, reveals interest.

The codes set us free from social conventions and widen our understanding of interaction between human and environment.

Experiences from the workshop

During the two days long Cultural Coding workshop we learned the basics of cultural coding in a funny and adventurous way. First the participants walked in the nature of Vartiosaari, wrote down little instructions and attached them to the objects they found in the forest and in the yard. Does the experience of sitting change if there is a note written on the garden chair: ”Imagine you are the only one who ever lived on this planet”? How do you encounter a passer-by with a small piece of paper on his forehead that says: ”see this as your next destination”? Next, the participants tried out different kind of ready-made codes in practice, such as letting the focus roam or looking for the coldest contacts and interactions in the room.

During the second day, the participants had chance to develop and test their own codes. For example, they figured out if it´s possible to steal gestures from their companion or energize a dull moment in a group by jumping into a fictive porridge kettle. The coding affected the group in many ways. Breaking social conventions made us laugh, on the other hand constant thinking in a new way took a lot of energy and demanded us to rest from time to time. Getting to know the basics of coding made us eager to continue acting inventively in our daily lives, too.

Pekko7

As Pekko Koskinen says, human does not obey the ”commands” of the code like a machine. Each person evaluates and interprets codes in his own way. That means cultural coding does not restrict us but helps us to see the possibilities of our behaviour.

Henna Laininen Trainee RRC