pappien_pesula_1.jpg

Minä ja Maria aloitamme residenssityöskentelyn pääsiäisviikolla. Tapaamme Helsingissä, Esitystaiteen keskuksella. Puhumme siitä, mitä historiallinen dada oli, mitä Cabaret Voltairessa tehtiin 99 vuotta sitten. Päätämme, että ainakin näin aluksi Maria hoitaa lukemispuolen eli tutustuu historiallisen dadan aineistoon. Minä yritän pitää itseni avoimena Hundertwasserin hengessä

”taiteilijan tärkein tehtävä on pitää itsensä valmiina muusan tulla”

meidän tapauksessamme

”taiteilijan tärkein tehtävä on pitää itsensä valmiina dadan tulla”.

Yritän siis ohittaa rationaalisen enkä koske kirjoihin. Sen sijaan pyrin olemaan läsnä todellisuudessa, havainnoida sitä dadaistisesti. Hassu hattu päähän ja kylille, siis!

Ehdotan Marialle, että menisimme pesettämään jalkamme Pappien pesulaan. Osana pääsiäisviikon ohjelmaa Unioninkadulle on avattu pappien pop-up jalkojenpesupaikka. Marian mielestä idea kuulostaa kohtuullisen dadaistiselta, vaikkakin hän vähän vastustaa kirkkohommien sotkemista tähän. Meillä on kuitenkin jonkinlainen konsensus siitä, että Pappien pesulaa ei voisi olla olemassa ilman dadaliikettä: 99 vuotta sitten tuollainen happening (kirkossa!) ei kerta kaikkiaan olisi voinut tulla kuuloonkaan. Mutta fakta on, että pojat ja tytöt Zürichissä laittoivat lumivyöryn liikkeelle ja sen keskellä elämme nyt: papitkin tekevät performansseja.

Pappien_pesula_2

Menemme Unioninkadulle pesulaan. Minua jännittää vähän. On vaikeaa antaa jonkun vieraan ihmisen koskea itseen, vaikkapa vain jalkateriin. Jalkani pesee Hannu, joka on kirkkohallituksessa töissä. Hän on noin viisikymppinen, kahden pojan isä, ja työkseen hoitaa kirkkohallituksen somea. Olen Hannun ensimmäinen asiakas, häntäkin hermostuttaa: hitto vieköön, Hannu ei varmasti ihan joka päivä pese tuntemattomien naisten jalkoja. Juttelemme jotain kankeaa, lapsista lähinnä, kunnes tulen kertoneeksi siitä, miksi Marian kanssa olemme tulleet pesettämään jalkamme: aloittaaksemme työt dadan parissa. Käy ilmi, että Hannu on taiteen tuntija. Löytyy yllättävä yhteys – keskustelussamme tapahtuu käänne, yhtäkkiä ainakin minä koen olevani samaa porukkaa Hannun kanssa. Hannu on jopa Facebookissa tykännyt Todellisuuden tutkimuskeskusta. Yllättävää.

Kävelemme pesulasta ulos keväiseen Helsinkiin. Maria on edelleen skeptinen, mutta minä huomaan siirtyneeni johonkin toiseen vaiheeseen. Jalkani on nyt pesty. Valmis tai ei, nyt se alkaa.

2.4.2015 Johanna Hammarberg