Korva_rannalla_tuire.jpg

”Etukäteen jostakin asiasta olemassa oleva tuomitseva tai torjuva, tavallisesti aiheeton luulo.” (Nykysuomen sanakirja) ”Ennakkoluulolla tarkoitetaan tavallisesti perusteetonta torjuvaa tai tuomitsevaa ennakkokäsitystä. Ennakkoluulo on käsitys kohteesta ennen kuin on tutustuttu kohteeseen. Ennakkoluulo muodostuu tarkkailijan omien käsitysten ja arvostusten tai muualta saatujen tietojen perusteella. Tavallisesti ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa.” (Wikipedia)

Edellä olevissa kuvauksissa ennakkoluuloilla tarkoitetaan toiseen, erityisesti toiseen ihmiseen, projisoitua uskomusta, siitä mitä ja millainen toinen on, miten toiseen tulee suhtautua. Kuvauksissa ennakkoluulojen sosiokulttuurinen merkitys jää peittyneeksi. Ennakkoluulot ovat oletuksia toisen motiiveista, pyrkimyksistä, siitä miten tuon toisen tulisi käyttäytyä, mikä on tuon toisen osa ja asema yhteisessä.

Ennakkoluulot sisältävät myös tausta-ajatuksena ohjeistuksen siitä, miten voi toimia, tulee toimia, saa toimia toista kohtaan, siitä mikä toiselle on oikein. Ennakkoluulot eivät siten ole välttämättä kielteisiä sanan suppeassa merkityksessä. Ne voivat päinvastoin olla myös sinänsä myönteisiä. Olennaista on, että ennakkoluulo on toista kohtaan rajaava ja suuntaava eikä perustu varsinaisesti tietoon tai toisen tuntemukseen tai tämän toisen omaan käsitykseen itsestä.

Kielteisestä sävystään huolimatta ennakkoluulot ovat periaatteessa myönteinen ja tarpeellinen ilmiö. Tilanteissa, joissa ei ole käytettävissä selkeää kiistatonta tietoa, ihminen luo toimintaa ohjaavan käsityksensä ennakkoluulojen välityksellä. Toisen kohtaamisessa, yleensä suhteissa itsen ulkopuoliseen, ihminen luo tämän toisen ympärille ennakkoluulojen avointa pilveä, joka on osa ympäristöön mukautumista, sijoittumista, dynaamista yhteistä.

Ennakkoluulopilven kautta tunnistetaan toista, sijoitutaan suhteessa toiseen, pohjustetaan yhteistyötä, arvioidaan toisen pyrkimyksiä, sijoitetaan toinen omaan verkostoon, luodaan yhteistä käsitysten, ajatusten ja kokemusten rihmastoa. Tällaisena projektiivisena toisen mallintamisena ennakkoluulot myös suojaavat, ovat terveen varovaisuuden muoto.

Ennakkoluulot ovat tulkinta maailmasta ja ihmisistä, minkä avulla ihminen suunnistaa ja sijoittuu osaksi yhteistä. Tulkintana ennakkoluulojen pilvi on joustavampi nopeasti muuttuvissa ja yllättävissä kohtaamisissa, joissa tietoa ei ole käytettävissä. Ennakkoluulo syntyy nopeasti ja kokemuksellisuuteen perustuvana se on myös joustavasti muunneltavissa.

Tämän merkityksensä perusteella ennakkoluulo ei edellytäkään muuttumattomuutta. Joustavassa avoimessa toista arvostavassa toiselle tilaa antavassa kulttuurissa ennakkoluulot muuntuvat enemmän toisen tuntemiseksi, jaetuksi yhteiseksi käsitykseksi toinen toisesta, luottamukseksi.

Ennakkoluulojen aineisto muodostunee yhtäältä intuitiivisesta tietämyksestä, joka syntyy kaikessa kohtaamisessa nopeasti, sekä tietoisesta että ei-tietoisesta, tajunnallisesta havaitsemisesta ilman tietoista analyyttistä päättelyä. Toisaalta tämän tulkinnan alustana on pysyvämpiä valmiita malleja, jotka ohjaavat noita nopeita reaktioita.

Toisen mallintaminen ei siten tapahdu tyhjästä: mallit ovat stereotypioita, kulttuurisia totuuksia, joista yksilöt muokkaavat omia muunnelmia ja joita jakamalla luodaan yhteistä suhteessa toisiin. Jaettuna ennakkoluulot muuttuvatkin kiinteämmiksi, sukupolvia säilyviksi yleisiksi totuuksiksi.

Kyky erottaa ja merkityksellistää kaksi joukkoa, ”me ja muut”, on jo hyvin pienillä lapsilla todennettavissa oleva suhtautumistapa. Tämän luokittelun sisään muodostuu sitten toinen, kulttuurinen luokittelu niistä rooleista, tehtävistä ja asemista, joihin ”meidän” joukon edustajat puolestaan sijoittuvat.

Roolit, jotka sisältävät paljon ennakkoluuloisia olettamuksia siitä, millaisia kunkin roolin edustajat ovat ja miten heidän tulee tätä rooliaan noudattaa. Näin ennakkoluulot sulautuvat tapoihin, sääntöihin, velvoitteisiin, joita jokaisen joka haluaa olla mukana tulee noudattaa, jotta meidän joukko pysyisi koossa.

Ennakkoluulot voivat myös muuntua kulttuuria muokkaaviksi työkaluiksi, joilla tuetaan tietyn ajattelu- ja suhtautumistavan tarkoituksellista levittämistä. Tuhoaviksi ennakkoluulot muuttuvat sellaisissa sosiokulttuurisissa kehyksissä, joissa niistä tulee valtataistelun ja kilpailun, väärinkäytön ja alistamisen välinettä.

Omien ennakkoluulojen tiedostamista, miten ne muodostuvat ja mistä, voi harjoitella esimerkiksi seuraavalla tavalla:

  • Valitse tilasta paikka, esine, asia.
  • Kutsu toinen ja osoita valittu asia ilman perusteellisempaa esittelyä.
  • Kutsuttu alkaa arvioida kutsujaa paikan perusteella: mitä valittu paikka tai asia kertoo kutsujasta?
  • Kuvauksen jälkeen vastavuoroisesti kutsuja kertoo käsityksen, joka kutsutusta on syntynyt tämän puheen perusteella.

Risto Santavuori Kulttuuripedagogi