IMG_1386-e1427801596681.jpg

Rituaali, shamanismi, arkaaisuus, mysteeri, magia… sanoja, jotka herättävät kysymyksiä, epäilyksiä, epätietoisuutta, jännitystä, ehkä pelkoakin, mutta myös uteliaisuutta. Sanoja, joita TTK:ssa Jani-Petteri Olkkonen ja Eero-Tapio Vuori käyttävät puhuessaan rituaaliteoksistaan. Olkkosen ja Vuoren viimeisin teos Eroksen ja Psykhen temppeli vie katsojansa matkalle ruumiilliseen rakkauteen ja seksuaalisuuteen. Esitys tarjoaa mahdollisuuden siirtyä hetkeksi toisaalle keskellä Suvilahtea. Syksyllä 2015 Olkkonen ja Vuori toteuttavat vielä uuden teoksen Näkymatkan. Siinä katsoja opastetaan valitsemassaan paikassa auringon kaaren mittaiselle matkalle, jota ohjaavat sen varrelta nousevat näyt.

Kumpikin esitys on kehittynyt matkoilla Perussa ja Meksikossa, jossa miehet ovat käyneet opiskelemassa arkaaisten rituaalien taidetta eli, miten rituaaleja tehdään. Kesällä 2014 Peruun tehdyllä matkalla seksuaalisuutta ympäröivän mysteerin teema nousi vahvasti esiin, kun taas alkuvuodesta 2015 Meksikossa määränpäänä oli näkymatka.

Rituaaliteokset, jotka miehet määrittelevät myös esityksellisiksi rituaaleiksi, tuovat näkyväksi katsojan arkaaisen kokemuksen katsojalle itselleen. Kukaan muu ei kokemukseen osallistu. Missä tällöin menee esityksen ja rituaalin raja, entä katsojan ja osallistujan?

IMG_1387

Esityksellisen rituaali ja mysteeriesitys

Vuori piirtää seuraavanlaisen janan teatterin ja rituaalin välille:

Teatteri – ritualistinen teatteri – ritualistinen esitys – esityksellinen rituaali – rituaali(taide)

Janalla vasemmalta oikealla mentäessä esitys muuttuu yhä enemmän rituaaliksi ja katsojuus purkautuu. Vuori määrittelee esityksellisen rituaalin juuriksi siis 1900-luvun ritualistisen teatterin, Artaud’laisen metafyysisen avantgardesuuntauksen. Pitkäaikainen ritualistisen teatterin tekeminen johti Vuoren kohdalla lopulta siihen, että teatteritilan rajat – erityisesti katsojan asema teatteritilassa – tulivat vastaan ja ”pakottivat” siirtymään ulos. Tällöin Vuoren mukaan teatterin sijaan aletaan puhua ritualistisesta esitystaiteesta tai ritualistisesta esityksestä.

Olkkosella ritualistisen teatterin lisäksi tutkimuksen kohteena ovat olleet shamanismi, arkaaiset rituaalit ja myyttiset rakenteet. Vuonna 2005 miehet toteuttivat Matka Jodmurtaniin -teoksen, jossa Olkkosen mukaan ensimmäisen kerran yhdistyivät kokemusesitys ja rituaali. Tämän hän mieltää omaksi käännekohdakseen rituaalitaiteen kehittämisessä.

Vuori täsmentää, että katsojan puuttuminen erottaa rituaalitaiteen ritualistisesta esityksestä. Matka Jodmurtaniin -teoksessa, esimerkiksi, katsojat tulivat paikalle katsojina, mutta teoksen edetessä katsojan ja esiintyjän välinen raja katosi ja muuttui joksikin muuksi. Vastaavasti, Eroksen ja Psykhen temppelissä on esityksellisiä elementtejä jäljellä, mutta siinä on myös vahvasti läsnä rituaalisia elementtejä eli ei voida puhua puhtaasti esityksestä.

Olkkonen tuo tähän vielä yhden termin mukaan. Esityksellisen rituaalin lisäksi voidaan puhua mysteeriesityksestä. Tähän liittyy maaginen ajattelu ja se, ettei esitystä näe kukaan muu kuin siihen osallistuvat ihmiset. Eroksen ja Psykhen temppelin aikana esimerkiksi pyritään siihen, että kahden ihmisen välille tulee näkyväksi jotain, mitä muuten ei tapahtuisi.

Mysteeriesityksen voi vielä hahmottaa asettuvan draamallisen teatterin ja rituaalin väliin. Olkkonen tarkentaa, kun draamallinen teatteri karkeasti määriteltynä pyrkii olemaan yllättävää, rituaaliin osallistuja tietää tarkalleen, miten rituaalin rakenne etenee. Tämä tieto suojelee kokemusta. Mysteeriesitys on samaan aikaan rituaalinen siinä mielessä, että tiedetään miten se etenee, mutta se sisältää myös tuntemattomaan menemisen ja yllättävyyden osallistujien omassa kokemuksessa. Kun yhdistetään elementtejä sekä teatterista että rituaalista niin ettei ole kyse puhtaasti kummastakaan, voidaan Vuoren ja Olkkosen mukaan puhua rituaaliteoksesta tai esityksellisestä rituaalista. Toisin sanoen rituaalista, joka tapahtuu esityskontekstissa.

IMG_1385

Miehet korostavat vielä eroa ritualistisen esityksen ja esityksellisen rituaalin välillä. Ritualistinen esitys lainaa elementtejä rituaaleista kuten toistoa, pulssia tai kiihdyttämistä, mutta siinä ei pyritä saavuttamaan rituaalia vaan se pysyy esityksenä. Esityksellisessä rituaalissa paino on sanalla rituaali ja ritualistisessa esityksessä paino on sanalla esitys.

Katsojasta osallistujaksi

Ihmisillä, jotka Eroksen ja Psykhen temppeliin tulevat, on Vuoren mukaan selkeä ritualistinen tavoite. Esitys käyttää siihen osallistuvien ihmisten välistä seksuaalista jännitettä ja energiaa kohti jotain halua, joka esityksen aikana nousee näkyviin.

Katsojan positio esityksellisessä rituaalissa siis muuttuu sen edetessä. Olkkonen ja Vuori haluavat teoksiensa yhteydessä puhua osallistujien sijaan katsojista. Tällöin korostuu se, että esitykselliseen rituaaliin tulija on turvassa. Eroksen ja Psykhen temppelissä esityksellisyys on vahvasti läsnä niin pitkään kuin Olkkonen ja Vuori ovat paikalla. Katsojat johdatetaan rituaaliin kertomalla sen rakenne yksityiskohtaisesti. Kun katsojat jäävät kahdestaan siirtyy positio aktiivisen osallistujan suuntaan ja rituaali käynnistyy.

Katsoja muuttuu osallistujaksi. Tällöin vastuu kokemuksesta on katsojalla itsellään ja kukaan muu ei näe tai tiedä mitä siinä tapahtuu, eivät edes Olkkonen ja Vuori. Esitykselliset rituaalit tapahtuvat siis kehyksessä, jossa katsojasta pidetään huolta, mutta katsoja on itse oman katsomisensa kohde. Tämä tulee erityisesti korostumaan syksyllä 2015 toteutettavissa Näkymatkoissa.

Rituaalin, arkaaisuuden ja mysteerin paikka yhteiskunnassa

Yhteiskuntamme on täynnä rituaaleja, mutta ne ovat maallistuneet ja modernisoituneet. Oppiakseen arkaaisempia rituaaleja, niiden tekniikoita ja taitoa pitää matkustaa muualle. Matkoilla Peruun ja Meksikoon Olkkonen ja Vuori ovat opiskelleet rituaalien tekemisen tekniikkaa. Miten esimerkiksi luodaan rakenne, jossa katsojan on turvallista liukua osallistujaksi ja tehdä näkymatka tai saada näkyviin omasta ruumiillisesta rakkaudestaan jotain, mikä ei muuten tulisi näkyviin?

Tekniikan opiskelun ohessa näkyväksi on myös tullut se, miten kauaksi omassa kulttuurissamme olemme päätyneet arkaaisista rituaaleista, todellisuuden mysteeriluonteen kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Olkkonen kokee, että Perussa ollessaan nousi vahvasti pintaan se, miten puritaaninen suhde yhteiskunnassamme on seksuaalisuuteen. Meksikossa taas näkymatkalla on vuosituhansien traditio ja nuoretkin opiskelevat shamanismia.

IMG_1388

Olkkonen kuitenkin huomauttaa, että vaikka kulttuurimme on muuttunut, ei ihmisen arkaainen kokemus ole kadonnut mihinkään. Se minkä olemme kadottaneet, ovat työkalut kokemuksen käsittelyyn: sille herkistymiselle ja sen tietoiselle työstämiselle. Vuori esittää tästä esimerkkinä unet, joita kaikki näemme. Harvoin kuitenkin käsittelemme unia siten, että oppisimme niistä myös jotain. Tämä liittyy kaikkeen arkaaisessa tajunnassamme.

Olkkonen ja Vuori kokevat, että maissa, joissa rituaaliperinne vielä elää vahvasti ja on osa yhteiskuntaa, on myös tasapainoisempi suhde vanhan ja uuden välillä. Suomalaisessa yhteiskunnassamme taas yhteys ihmisten arkaaiseen puoleen tuntuu olevan kadoksissa tai sitä ei haluta käsitellä. Olkkonen mieltää tämän osittain juontuvan luterilaisesta perinteestä, jossa ihmisen ja luonnon mysteereitä ei saa sorkkia. Yhteiskunnassa, jossa vallitsevat toisaalta luterilaiset arvot ja toisaalta globaalin markkinatalouden normit arkaaisen kokemuksen tavoittelua voi pitää eräänlaisena poliittisena vastarintana.

IMG_1389

Kun normaalisti pyrimme peittämään arkaaiset viettimme ja vaistomme, rituaalityöskentelyssä merkitään ne näkyväksi elämässä, kiinnitetään niihin huomiota ja lisätään sitä kautta itseymmärrystä. Vaikka Olkkonen ja Vuori keskittyvät ihmisen eläimellisempiin vaistoihin ja miten ne ohjaavat toimintaamme, korostavat kummatkin, että suhde arkaaisiin vietteihin ja vaistoihin on myönteinen ja reflektiivinen. Tämä ei tarkoita välittömien impulssien sokeaa seuraamista vaan niiden työstämistä ja hyväksymistä osaksi itseään. Tekemällä esityksellisiä rituaaleja tarjotaan katsojille vaihtoehto ja mahdollisuus päästä turvallisesti tutkimaan omia viettejään ja vaistojaan. Olkkonen ja Vuori kokevat, että lopulta rituaalityöskentelyn, arkaaisuuden ja oman elämän mysteeriluonteen kohtaamisen kautta on auennut rikkaampi ja moniulotteisempi kulttuuri, kuin mitä kapitalismin tuottama viihde tarjoaa.

Saara Moisio Tiedottaja

Ylimmässä kuvassa Nahualt-heimon kaksi päälliöä ja shamaania, Don Rafael ja Don Marco, rituaaliisessa piipunpoltossa.

Jani-Petteri Olkkosen ja Eero-Tapio Vuoren esitykselliset rituaalit ovat osa Toisaalla, samaan aikaan -tutkimussuunnitelman Toiseuttamisen projektia. Toiseuttamisen rituaaliosio tutkii, miten arkaaisia rituaaleja voidaan tehdä urbaanissa ympäristössä ja miten arkaaista tajunnallista työskentelyä ja rituaaliperinnettä on mahdollista uusiokäyttää kaupunkiympäristössä ja kontekstissa, niin että se mahdollistaa nykyihmisen ja -katsojan toisaalle siirtymisen.