Trialogue1.jpg

Vuonna 2012 aloitettu Platonin Pidot -hanke on alkanut kasvaa kuin puu. Ensimmäisenä vuonna aloitimme käymällä sokraattisia dialogeja kauneudesta. Vuonna 2013 valmistimme kahdeksanpäiväisen mysteerinäytelmän, jonka ensi-ilta oli New Yorkissa Teoreettisen teatterin konferenssissa. Viime vuonna aloimme työskennellä mysteerinäytelmän toisen version kanssa ja syventää suhdettamme jumalallisiin arkkityyppeihin, joiden kanssa olemme teosta rakentaneet. Ja nyt tuo prosessi on synnyttänyt uuden teoksen, TRIALOGIN, joka on parhaillaan esillä Galleria Oksasenkatu 11:ssä. Trialogissa herää eloon kolme arkkityyppistä voimaa: auringonjumala Apollon, sielujen opas Hermes ja vapauttava Dionysos. Näyttelyn toteuttaa kolme Platonin Pidot -työryhmän jäsentä: Visa Knuuttila, Jani-Petteri Olkkonen ja allekirjoittanut. Näyttely on syntynyt nopeatempoisena ja kevytrakenteisena yhteistyöprojektina Galleria Oksasenkatu 11:n ja Todellisuuden tutkimuskeskuksen välillä. Oksasenkatu 11 on Helsingin Töölössä sijaitseva upea galleria, jolla on samansuuntaisia tavoitteita kuin Todellisuuden tutkimuskeskuksella, kuten liikkuminen institutionaalisen taiteen rajojen ulkopuolelle ja ympäröivää todellisuutta käsittelevien keskusteluforumien luominen. Galleriatila sopii Trialogin tarpeisiin täydellisesti: yläkerran auringonvalossa kylpevä valkoinen huone asettuu kontrastiin kellarissa sijaitsevan luolan kanssa kuin Apollon ja Dionysos myyttisessä maailmassa; väliin on rakennettu kanava, jota pitkin Hermes voi sielut aliseen johdattaa.

Näyttely on sekä elävä että kehittyvä. Työskentelemme tiloissa päivittäin harjoituksin, rituaalein ja rakentamalla installaatiota edelleen. Visa syventyy Hermeksen arkkityypin olemuksen välitilan herrana, joka toimii siltana tietoisen mielen ja alitajuinnan välillä, kuljettaen kielen maailmasta symbolien ja unien alueelle. Jani-Petterin rituaalityöskentely tuo Dionysoksen hedelmällistä energiaa kellaritilan pimeyteen rituaalimagian ja transsin voimalla. Minä, oleillessani Apollonin kanssa yläkerrassa, olen keskittynyt aktiiviseen läsnäoloon, Apollon kun on kirkas kuin aurinko ja varsinkin kun hän asettuu vasten Dionysosta, hallitsee hän tietoista mieltä.

hiekka2

hiekka2

Apolloninen harjoitus

Läsnäolo on sitä mystistä ainesta, josta esityksiä rakennetaan. Sillä viitataan sen tietoisuuden laatuun ja voimaan, jota esiintyjät ja teokset kehittävät yleisön kollektiivisessa ruumiissa. Läsnäolo onkin jotain hyvin immateriaalista. Siihen on vaikeaa tarttua. Käsitettä on myös viljelty taiteen ja uushengellisyyden piireissä väsymykseen asti.

No syntyykö sitä läsnäoloa? Onko auringonjumala paikalla? Jos minulta kysytään, ja juurihan kysyin, niin kyllä. Ainakin minussa. Aloitin liikkumalla hitaasti – toisaalta että saisin kiinni ajasta, toisaalta että ehtisin aistia, mitä tapahtuu. Sitten olen varioinut ja kehittänyt läsnäolon metodiikkaa päivä päivältä. Yksi iso tekijä on kokemus sisä- ja ulkopuolesta ja niiden suhde. Pidän sisäisen tilani intensiivisen keskittyneenä, mutta samalla pyrin olemaan auki kaikelle, mitä tilassa tapahtuu. Sisä- ja ulkopuolen raja voi myös hävitä. Ihmiset muuttavat tilan olemusta radikaalisti. Kun tilassa on muita ihmisiä, on se joka kerta hyvin erilainen. He valtaavat ison osan tajunnastani. Auringon takia sydänkeskus on tärkeä. Aika on vääjäämätöntä ja hetkiä on valtavasti. Näen ja luon valoa. Veri virtaa ympäri ruumista. Välillä hengitysharjoitukset ovat tarpeen, jotta dynamiikka kirkastuisi. Kun ei hengitä, keho vetäytyy itseensä; kun hengittää, se on yhteydessä joka suuntaan. Kaikesta tulee osa tietoisuuttani ja voin jopa huomata siitä aika paljon. Oleminen on kovin hienovaraista ja jokainen pieni muutos vaikuttaa systeemiin, kuin pölyhiukkaset tiimalasissa.

Jani-Petteri tekee dionyysiset rituaalinsa alakerrassa aina samaan aikaan, kun harjoitan yläkerrassa. Emme siis koskaan näe mitä toinen tekee, mutta se ei onneksi ole tarpeen. Jos intensiteetti putoaa toisessa kerroksessa, se välittyy kyllä lattian läpi toiseen kerrokseen. Hermeksen henki liikkuu tiloissa avaten hengitystämme mustan ja valkoisen väliin.

Näyttely on auki vain Taiteiden yöhön 20.8. saakka, joten tulkaa pian!Tuomas Laitinen

Kuvat: Visa Knuuttila