U_alue2.jpg

Istun Esitystaiteen keskuksen aulassa Utooppisen alueen ytimessä. Kuulen sormien hyväilevän takanani olevaa patteria ja kahden äänen puhuvan hiljaa; vastaanottovirkailija hengittää huomaamattomasti. Nainen lepää viereisellä tuolilla silmät suljettuina, minä odotan. Kahdenkymmenenkahden minuutin päästä alkaa seuraava utopiakonsultaatio, seuraava matka tiedon ja osaamisen tuolle puolen. Edellisessä konsultaatiossa seisoin sateessa keskellä asfalttikenttää ja tunsin olevani valmis mihin tahansa. Maailma putoaa päällemme ja me otamme sen vastaan miten taidamme; tälle äärettömälle avautuminen pienestä kehosta käsin on paradoksi, jota on harjoiteltava läpi elämän. Utooppisen alueen tunnelma on samanaikaisest polveileva, hienovarainen ja arvaamaton. Tänään tunnen, että tänä vuonna tehty työ ja sen loputtomat haasteet ovat tuottaneet jotain antamisen ja saamisen arvoista.

Saara @ Esitystaiteen keskus

Comment