hermosolu.jpg

Utooppinen kevätkausi alkaa olla ohi. Kuluneiden viiden kuukauden aikana olemme käynnistäneet kymmenen hanketta, järjestäneet kaksi tapahtumaviikkoa, osallistuneet lukuisiin eri tapahtumiin ja kohdanneet lukemattoman määrän ihmisiä. Olemme pyrkineet johdonmukaisesti kohti utooppista ajattelua ja toimintaa, kokeilleet uusia toimintamalleja, ottaneet riskejä ja rakentaneet itsellemme uutta identiteettiä. Samalla olemme tulleet kohdanneeksi myös suunnittelun ja organisoinnin haasteita, kritiikkiä, ennakoimattomuutta ja epävarmuutta. Utooppinen todellisuus on jo lähtökohdiltaan ennalta-arvaamaton: se pyrkii uudistumaan ja avautumaan kohti tuntematonta hyläten totutut ja turvalliset toimintamallit silloinkin, kun yksilölliset ja yhteisölliset kehomme takertuvat niihin kynsin ja hampain. Utopia vaatii meiltä sitä, mitä muu yhteiskunta säännönmukaisesti vastustaa - vapaaehtoista astumista alueelle, jossa säännöt eivät päde, jossa rutiinit ja tavat asettuvat kyseenalaisiksi, ja jossa tehokkuus ja tuottavuus eivät ole ensisijaisia tavoitteita. Omalla kohdallani tämä on merkinnyt oikoteiden välttämistä ja jatkuvaa sivuun astumista, yhtäältä voidakseni nähdä kokonaisuuden paremmin ja toisaalta kyetäkseni uudistumaan ja pitämään utooppista asennetta yllä myös niissä tilanteissa, joissa järki ja tunne kehottavat heittämään hanskat tiskiin.

Utooppisen asenteen ja elämäntavan ylläpito vaatii paitsi uudistumista ja epävarmuuden sietämistä myös sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja jatkuvaa uudelleen sitoutumista. Erityisesti tätä edellytetään meiltä tutkimusvastaavilta, mutta sama pyyntö koskee myös kaikkia niitä, jotka työskentelevät utooppisen todellisuuden parissa tai tulevat sen koskettamiksi. Tämä hanke on yhteisöllinen mahdollisuus opetella epävarmuutta ja keskeneräisyyttä sekä avautua uusille olemisen tavoille, joihin emme yksinämme yltäisi.

Saara

Comment