1040405.jpg

Lasten valta -muistoja Kajaanin teatteritapaamisesta 12.-16.6.2013. Lasten valta otti osaa Kajaanin teatteritapaamiseen kesäkuussa 2013 Kainuun erämailla Mustarindan taiteilijaresidenssissä. Tapaamisen yhteisenä teemana oli teatterin ja luonnon suhde. Lasten ohjelmasta tapaamisen aikana vastasi Lasten valta, jonka ohjaajana toimivat Anniina Väisänen ja Tuomas Laitinen. Vietimme viisi väkevää päivää leiriolosuhteissa, joissa lapsen luonto siivitti utopiaa lasten vallasta.

Lähtökohdaksi lasten ryhmän teatteritapaamiselle valikoitui lapsen luonto ja valta. Sanapari osoittautui luontevaksi yhtälöksi. Leikki, kuvittelu, esittäminen ja kokonaisvaltaisen kehollinen oleminen tilassa ovat osa lasten luonnollista valtakuntaa, osa lapsen luontoa. Käyttämämme menetelmät perustuivat erilaisiin soveltavan taiteen menetelmiin ja lähestymistapamme lasten valtaan, joka tuli näkyväksi pienissä hetkissä. Lasten ohjelmaan osallistui yhteensä kymmenkunta lasta ikähaarukalla kahdesta kymmeneen vuotta.

Ensimmäisten kokoontumisten yhteydessä liitimme itsemme paikkaan ja ympäristöön, otimme Mustarindan omaksi. Ensimmäisen aamun aloitimme Mustarindatalolta, tutkimme huoneet ja nimesimme paikat. Talosta löytyi happipiilon lisäksi mm. superpiilo, pomppulastudio ja kumikauppa. Kun talo oli koluttu siirryimme luonnollisen tarpeen ajamina tutkimaan ja nimeämään pihapiiriä ja lopulta metsää, aina vain kauemmaksi tutusta ja lähemmäksi sitä mitä ei vielä tiedetä. Pihapiiristä löytyi mm. Metsurin maja, Kukkamasto, Metsämaja, Rojuvarasto, Taisteluareena, Tuulipeli. Metsässä kohtasimme mm. Alakulokuusen, Ylityksen, Juuripuun, Pihlan mättään, Majan, Pihlan pihlajan, Pahkakääpän, Pitkän kiven, Partapuun ja Punapeppumuurahaisen pesän. Kuljimme ja nimesimme yhtä aikaa yhdessä ja vapaasti. Osalle lapsista vaellukset olivat tehtävänannon mukaisesti paikkojen nimeämistä varten, osalle esimerkiksi rosvon jäljittämistä, osalle sekä että. Raamit ja vapaus eli sisällön muokkautuminen lapsen tarpeiden mukaan ovat lasten vallan elinehtoja. Muutaman päivän päästä toteutimme toisen vaelluksen tuolin ja kehyksen kanssa. Vaelluksella etsimme kehystämisen arvoisia kohteita ja näkymiä, joihin olisi hyvä asettua sitä tuolin kanssa katsomaan.

Ensimmäisen päivän päätteeksi kokosimme monumentin ulos metsän ja pihapiirin rajalle. Monumentti, joka purettiin vasta leirin viimeisenä päivänä muistutti läsnäolostamme koko tapaamisen ajan. Monumentti alkoi aluksi muodostua kivistä ja kepeistä. Pian monumentti kasvoi kuitenkin korkeutta ja sai talon vintiltä komistusta joulukuusenkoristeista.

Toisena päivänä yhdistimme voimamme rituaalia tutkivan työryhmän kanssa ja järjestimme lasten suorituaalin. Rituaali alkoi valmistelulla: lämmitimme lasten kanssa saunan, kannoimme yhteisvoimin puita ja vettä. Itse rituaali alkoi kanteleen säestyksellä saunalta, jonka sisältä jokainen sai halutessaan kasvoihinsa noella piirretyn riimun. Tämän jälkeen kuljimme soihtukulkueena metsän poikki suolle. Siellä odotti lautturi, joka saattoi lapset yksitelleen suon rituaaliseen tilaan. Suolammen molemmin puolin seisoi aikuinen, valmiina saattamaan ja vastaanottamaan ne, jotka uskaltautuivat uimaan. Muut saatettiin pomppimaan suomättäille. Lopuksi palasimme saunaan lämmittelemään ja puhdistautumaan. Rituaali oli selkeästi aikuisten johtama, mutta lapsilähtöisellä otteella toteutettu toiseen tilaan siirtyminen. Toisaalle siirtymisessä piilee aina uusia mahdollisuuksia määrittyä itse toisin suhteessa ympäröivään maailmaan ja ympäröiviin valtasuhteisiin. Suo oli lapsille varmasti jotain toista.

Kokemukset rituaalista purettiin sana kerrallaan tarinaksi. Päätimme yhdessä lasten kanssa tehdä tarinan pohjalta esityksen, joka esitettiin tapaamisen muille aikuisryhmille seuraavana päivänä eli leirin viimeisenä. Toteutimme sekä tarinan ja sen esityksellistämisen (näyttämö, esiintyjät, lavastus, äänisuunnittelu, valosuunnittelu, katsojien roolit ym) hyvin lapsilähtöisesti; ohjaajat tuottivat hyvin vähän materiaalia tai edes rakenteita. Pyrimme ainoastaan tukemaan heidän prosessiaan esityksen valmistamisen parissa. Esitys oli lapsiryhmän näköinen. Esitys sisälsi myös näyttämötapahtumien ulkopuolelle asettuvia rakenteita: lapset ohjasivat myös lipunmyynnin, luksuskatsoja-arvonnan ja leirin aikana tuotetun materiaalin näyttelyn osaksi taideteosta.

Lasten ryhmän leirikokonaisuus ei tarkoittanut ainoastaan edellä mainittujen aktiviteettien toteutumista, vaan yhtä tärkeäksi muodostuivat näkymättömät hetket niiden välissä ja aikana. Kun hiljaisin tyttö karjaisee lujaa puolustaakseen oikeuttaan pelata superpallolla tai kun isommat lapset ottavat vastuuta leirin edetessä pienemmistä, valta jakautuu ja lisääntyy ryhmän sisällä. Lasten vallan läsnäolo hengitti myös muiden ryhmien leiriarkeen samalla ryhmäänsä valtauttaen. Esimerkiksi kolmannen päivän aamupala oli lasten ryhmän vastuulla. Harkitsimme aluksi karkkiaamupalaa, mutta kun tajusimme, että se vaatisi että lasten täytyisi luopua omista leirikarkeistaan, muutimme (lapset muuttivat) sen pannukakkuaamupalaksi. Pannukakun valmistaminen aamutuimaan onkin hyvä leirielämämme metafora: lapset ottavat aikuisten tarjoaman rakenteen käyttöönsä, rakentavat sisällön, toteuttavat sen aikuisten avustuksella ja tarjoavat lopputulokset koko yhteisölle. Lasten valta toteutuu, aikuisten tukemana.

Anniina Väisänen Lasten valta -työryhmä

Comment