IMG_04821.jpg

...sinulle aikaa, sanottiin. Ja sitten minulla oli se aika. Se oli minun. Minä päätin kuluttaa sen juuri sillä tavalla, joka minusta tuntui tilanteeseen sopivalta. Katselin. Käänsin päätä. Välillä sinne missä tapahtui, välillä pois. Tarkensin seinään ja lattiaan ja pudonneeseen roskaksi muuttuneeseen esineeseen. Joskus katsoin suoraan silmiin, kenties hymyilinkin. Toisinaan oli yhdentekevää kuka tuli ja toisinaan taas halusin palavasti kuulla mitä tulijalla oli kerrottavanaan. Multaa siroteltiin lattialle. Käveltiin ja istuttiin siinä, sen päällä. Maa tarttui ihmiseen ja vaikka kuinka lakaisi ja pyyhki, osa muruista kulkeutui sukkiin, kenkiin, sormiin. Iholle. Sinne missä maa edelleen ihmisessä sykkii. Sammaleen päällä kasvaa suppilovahveroita. Minä löydän ne ja kerään, eikä sellaista tunnetta ole missään muualla.The Utopian Experimentalist Mari Kanervaniemi writes about time.

Comment