20732920579_577fffdc52_z.jpg

Dadaismi syntyi keskellä ensimmäisen maailmansodan kauhuja. Vanha maailma, johon kuului usko kuninkaaseen ja kirkkoon, oli kovaa vauhtia romahtamassa. Kaaos valtasi alaa. Pelko valtasi alaa. Sveitsi ei osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan ja niinpä Zürichiin kerääntyi paljon ihmisiä. Myös taiteilijoita. Monet näistä taiteilijoista olivat maailmansodan veteraaneja ja olivat tulleet kyyniseksi nähdessään, mitä ihminen kykeni taistelukentillä tekemään toiselle ihmiselle. Siis olemaan susi, ei ihminen. He myös kokivat yhteiskunnan keskusteluilmapiirin outona: ympäri Eurooppaan lahdattiin sotilaita kuin lampaita, ja mutta julkisuudessa tästä ei kunnolla keskusteltu. Sotaa ei myöskään käsitelty taidekontekstissa.

Zürichiin kerääntyneistä taiteilijoista tuntui, että se korkeakulttuurinen taide, jota he olivat opiskelleet ja sotaan asti harjoittaneet – vanha taide, joka pääsääntöisesti perustui kauneuden ihanteeseen, yleviin aiheisiin ja mestarilliseen taitoon – ei enää millään lailla kuvastanut todellisuutta eikä ollut edes missään suhteessa ympäröivään maailmaan. Siksi tunsivat olevansa pakotettuja räjäyttämään taiteen muodon ja filosofian.

Dadan historian voi katsoa alkaneen Cabaret Voltaireksi nimetystä taidekapakasta, jonka nämä taiteilijat Zürichiin perustivat vuonna 1916, 99 vuotta sitten. Nimen "Dada" alkuperä on epäselvä. Jotkut uskovat sen olevan merkityksetön sana. Toisten mielestä se tulee sanaparista "Da, da" - joka tarkoittaa "kyllä, kyllä". Joidenkin väittämien mukaan dadaistit valitsivat nimen satunnaisesti pistämällä ranska-saksa-sanakirjaa summanmutikassa ja valitsemalla nimen, johon sormi osui. "Dada" on myös Ranskassa lastenkielinen nimitys keppi- tai keinuhevoselle. Mene ja tiedä, mistä nimi tuli: mutta se kuvastaa liikkeen suhdetta rationaalisiin selityksiin. Niitä ei ole.

Summa summarum. Dadaismi oli vastalause maailmansodan raakuutta, senaikaista taideihannetta sekä yhteiskunnan painostavaa ilmapiiriä vastaan. Niinpä Dadan idea oli olla kaiken sen vastakohta, mitä silloinen hyvä maku edusti. Dadassa järjettömyys muodosti luomisen perustan: Dada ei ollut taidetta, se oli antitaidetta. Hyvään makuun kuului sovinnaisuus - dada hylkäsi sen. Jos taiteessa oli tarkoitus olla edes piilevä merkitys, dada oli täydellisen viestitöntä. Dadan tulkinta riippuu täysin katsojasta. Dadan tehtävä oli saada ihminen ajattelemaan itse – niin vaikeaa tai epämukavaa kuin se onkin, silloin, tai nyt.

Johanna Hammarberg Kuva: Kari Paukola