queer_flesh_02_color.jpg

Kaikki vihdoin paikalla ainakin melkein samaan aikaan samassa tilassa, sekin jo helpotus. Vaikka queeriä tilan ja ajan hajottamista tietysti siinäkin, että kaikki eivät läheskään aina pääse harjoituksiin samaan aikaan… Ensimmäinen päivä menee innostuneessa ideoinnissa ja yhden asian johtaessa toiseen. Samalla en kuitenkaan tiedä, olenko päivän lopussa lähinnä enemmän täynnä kysymyksiä kuin minkäänlaisia vastauksia: queer disorientaationa siis toimii.

Kysymys onkin, että miten tukea tätä disorientaation mahdollisuutta myös itse etkoilla – kuitenkin niin, että ihmiset saavat riittävästi tarttumapintaa osallistua itse leikkiin, eivätkä vain tylsisty jonkinlaisen hämmennyksen tilaan. Mikä on riittävä määrä rakennetta vai olisiko kiinnostavin esitys mahdollisimman epähallittu esitys? Ovatko etkot esitys? Itse vältän käyttämästä tätä sanaa, mutta happening tai iltamatkin kuulostavat viittaavan liikaa tietynlaiseen iltaan.

Ensimmäiset päivät työskentelemme työryhmän ulkopuolisten vierailijoiden: esitystaiteilija Aarni Korpelan, yliopiston lehtori Elina Penttisen ja Taideyliopiston rehtorin Tiina Rosenbergin johdolla. Päivien aikana meillä heräsi edellä mainittujen lisäksi mm. seuraavia kysymyksiä:

  • Minkälaisien linssien/suggestioiden kanssa työskentely voisi olla hedelmällistä Queer Up! -etkojen yhteydessä:
    • kokeilemme mm. ”orgiat tulossa” -linssiä: miten havainnoin tavallista keskustelutilannetta, jos samanaikaisesti ajattelen, että myöhemmin olemme aloittamassa orgiat näiden samojen ihmisten kanssa? Itse kokeilen myöhemmin kaupungilla kulkiessani ”transsukupuolisuus” -linssiä: ajattelen, että suurin osa ihmisistä, joita ympärilläni näen ovat joko vaihtaneet sukupuoltaan tai parhaillaan sukupuolen-muutos prosessissa. Transsu-linssi oli oikeastaan aika kiinnostava. Hurjemmalta sen sijaan tuntui se, kun Paul B. Preciadon Testo Junkie -teoksen innoittamana otan ”pornographic” linssin ja ajatellen, että jokainen vastaantuleva ihminen on potentiaalinen seksityöläinen…
  • Miten etkoilla voisi hyväksikäyttää queer-tutkimuksen ajatuksia vikuroimisesta ja pervouttamisesta?
  • Identiteetin liukuvuus:
    • Jos sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat queer-ajattelun mukaan liukuvia ja jatkuvassa liikkeessä, niin miten tätä tuetaan etkoillamme menemättä pelkkiin stereotypiohin?
  • Entä jos sukupuoli onkin olemassa vain tässä meidän välissämme?
  • Ulkoisen muodonmuutoksen (esim. meikit ja vaatteet) riittämättömyys ja kuitenkin toisaalta tarpeellisuus:
    • koska ympäröivä todellisuutemme on niin vahvasti sukupuolidikotomian määrittelemä, niin ulkoisen muodonmuutoksen kautta (esim. muuntautumalla naisesta mieheksi) sisäinen kokemukseni minusta itsestäni saattaa muuttua radikaalisti vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin. Lisäksi näkyviä muutoksia voi tehdä pienilläkin teoilla: karvan määrä ja paikoitus kiihottaa hmm.
  • Miten monilla tasoilla pystymme ja haluamme työskennellä samanaikaisesti:
    • emotionaalisella, kehollisella, intellektuaalisella, poliittisella, (queer?-) kriittisellä, leikkisällä?
  • Queerin ajatus epäonnistumisesta ja epäkelpoisuudesta kiinnostaa.
    • Sivuaskel-festivaaleilla näkemäni Gob Squadin esitys Dancing About kiihottaa miettimään erilaisia mahdollisuuksia tunnustukselliseen epäonnistumiseen.
  • Queer-aktivismi ja queer-teoria toimivat usein hyvin ristiriitaisessa suhteessa toisiinsa:
    • queer-teorian kieltäessä pysyvät identiteetit, queer-aktivismi usein ottaa haltuun ja esim. vahvistaa tiettyjä seksuaali-identiteettejä. Kumpaa etkoillamme oikeastaan tehdään vai voidaanko tehdä molempia?

Ihanaa ideointia, haravointia ja moneen suuntaan hosumista siis oli ensimmäinen viikkomme täynnä. Nyt on kiinnostava antaa aihioiden vähän muhia ja katsoa, että mitkä kysymykset lopulta kiihottavat mieltämme eniten.

Linda Priha Tanssija, koreografi, Queer Up! -etkojen tutkimusvastaava