Ruslan.jpg

Lukuohje: pistä tämä soimaan ennen kuin aloitat lukemisen. Tšetšeniasta kotoisin oleva Ruslan Kantaev on kolmas Toisten näkeminen -työryhmän ohjaajista. Aloitimme Ruslanin kanssa työskentelyn työpajoissa 8. ja 9.5.2014. Ruslan päätyi mukaan työryhmäläisemme Iida-Maaria Lindstedtin kautta, kun etsimme paperittoman asemassa ollutta henkilöä. Ruslan on ollut Suomessa elokuusta 2007 lähtien. Seitsemästä vuodesta neljä hän on elänyt paperittomana.

Suomessa Ruslan työskentelee rakennuksilla. Pitääkseen yllä 400 vuotta jatkuneen sodan aikana tuhottua kulttuuria hän opettaa suomen kouluissa kansantansseja tšetšenialaisille lapsille ja kirjoittaa. Pöytälaatikosta löytyy kaksi pientä näytelmää: yksi Anna Politkovskajasta ja yksi stand up -henkinen komedia tšetšenialaisen kylän tapahtumista. Suomessa asuvalle vaimolle, Tšetšeniassa elävälle äidille ja kuolleelle veljelle omistettuja runoja on myös kertynyt laatikkoon. Konkreettisesti teatteria hän ei kuitenkaan ole koskaan tehnyt eikä ajatellut tekevänsä.

Loppukohtaus uusiksi

Työryhmänä valitsimme Romeo ja Julia -näytelmästä Ruslanin kohtaukseksi nuorten kuoleman. Tulevassa RMEO & ULIA -esityksessä Ruslan on ratkaissut näytelmän loppukohtauksen kirjoittamalla sen uudelleen. Romeo ja Julia ovat tšetšenialainen nuoripari. Romeo on saanut ostettua passin mustasta pörssistä ja kohtaus kuvaa parin eron hetkeä, iloa siitä, että toinen pääsee pois Tšetšeniasta, mutta myös pelkoa siitä, mihin se johtaa.

Ruslan haluaa kohtauksella näyttää, miten tšetšenialaisista tulee pakolaisia. Sodan keskellä ei pysty rauhoittumaan, mutta jokainen kuitenkin haluaa rauhaan. Tälläkin hetkellä Tšetšeniassa lapset haluavat lähteä Europpaan. Ruslan itse kokee, että vaikka eläminen neljä vuotta ilman papereita Suomessa ei ollut helppoa, niin olisi hän silti mieluummin paperittomana Euroopassa kuin Venäjän vallan alla. Vastaavasti näytelmässä Romeolla ja Julialla, kahden suvun ristipaineessa, ei ole paikkaa elää rauhassa, ja he ovat pakotettuja lähtemään.

Lermontov ja Albinoni

Ruslan haluaa sisällyttää kohtaukseen Mihail Lermontovin runon Itäinen tarina (ИЗМАИЛ-БЕЙ) ja musiikiksi Tomaso Albinonin Adagion. Lermontov kirjoittaa runossaan tšetšenialaisista kuin sankareista, vaikka onkin itse venäläinen sotilas ja tappanut sodassa tšetšenialaisia. Runo on kirjoitettu 1832 ja on Ruslanille edelleen ajankohtainen.

ИЗМАИЛ-БЕЙ

Горят аулы; нет у них защиты, Врагом сыны отечества разбиты, И зарево, как вечный метеор, Играя в облаках, пугает взор. Как хищный зверь, в смиренную обитель Врывается штыками победитель,

Он убивает старцев и детей, Невинных дев и юных матерей

ITÄINEN TARINA Palavat kylät; ei ole niillä puolustajia palasiksi lyötyinä isänmaan vihollisina ja tulen hehku, kuin tähdenlento ikuinen, leikittelee pilvillä, säikyttää pois katseen. Kuin saalistava peto, vaatimattomaan asuinsijaan tunkeutuu pistimellä voittaja, joka tappaa viattomat neidot ja lapset, nuoret äidit ja harmaahapset. (vapaa käännös Iida-Maaria Lindstedt)

Musiikiksi Ruslan olisi alkuun toivonut löytävänsä Sibeliusta, mutta lopulta koki, että Adagio kuvaa paremmin hänen omaa elämäänsä.

Kohtauksella Ruslan haluaa myös näyttää, miten täysin syyttömät ihmiset kärsivät venäläisten takia. Tästä ei hänen kokemuksensa mukaan Suomessa puhuta. Erityisen loukkaavaa hänestä on se, että kun Putin nimeää jonkun kansan terroristeiksi, se välittyy länteen. Tällä hetkellä terroristin leima on siirtynyt tšetšenialaisista ukrainalaisiin. Kohtauksessa on draamaa, tunteita ja politiikkaa. Lopullisen muotonsa se saa syksyllä viikon mittaisen työpajajakson aikana.

Saara Moisio Tiedottaja TTK