RMEOULIA_017.jpg

Mieti hetki seuraavaa: osaisitko ohjata teatteriin sen miltä maailma näyttää silmiesi läpi katsottuna? Mihin asioihin ohjauksesi keskittyisi? Minkälaista olisi käyttämäsi estetiikka? Mielestäni yllättävän vaikeita kysymyksiä kenen tahansa vastattavaksi. RMEO & ULIA:n kolme ohjaajaa - lapsi, mielenterveyskuntoutuja ja paperittoman asemassa ollut tšetšenialainen (toisin sanoen mahtavat tyypit Ranja, Stella ja Ruslan) - sekä esityksen kaunis ja rohkea työryhmä, ovat näitä jutskia joutuneet pohtimaan.

Todellisuuden tutkimuskeskus; RMEO & ULIA;  Shakespeare. Suvilahti.

Todellisuuden tutkimuskeskus on lähtökohtaisesti vähän härö. Härömpi kuin ohjaajat, joiden havaitsen olevan tottuneita astetta perinteikkäämpään teatteriin. Eikä siinä mitään. Taiteellisia näkemyksiä voi olla monia. Kiinnostavaa viime viikkojen touhuissa täällä Suvilahdessa on minulle - TTK:n vaatimattomalle assarille - ollut se, että monimuotoisen tekijäryhmän eri suuntiin vetävät lähtökohdat ovat yhdessä synnyttäneet jotain, jonka erilaiset osaset, pala palalta, loksahtavat kohdilleen ihmeellisen luontevasti. Jotain kesytöntä kesytetään. Tai ehkä toisinpäin: tiikereille annetaan kynnet. Syntyy ohjaamista - ja ohjaajia.

TTK harjoittaa esitystaidetta ja nykyteatteria. Ohjaajille kuitenkin asetettiin lähtökohdaksi Shakespearen Romeo ja Julia, yksi maailman tunnetuimmista ja vahvimmat perinteet omaavista draamanäytelmistä. Teksti ohjaa niin tekijäryhmän tekemistä kuin myös katsojien katsomista joihinkin suuntiin. Kaikilla on käsityksiä siitä, miten Shakespearea pitäisi tehdä, ja mitä aiheita Romeoon ja Juliaan sisältyy - ja mitä ei. Eräänlainen konventioiden maalaama lukuohje ohjaa kokemistamme. On ihan hauska ajatus, että kuollut englantilaismies ohjailee tekemisiämme neljänsadan vuoden takaa menneisyydestä käsin.

Teksti ohjailee meitä. Ohjailee on tässä mielestäni hyvä sana. Se tuo ilmi sitä, että ohjaamista ja ohjaajaa voi halutessaan ajatella toisistaan riippumattomina asioina. Teatteriesityksellä ei ole pakko olla ohjaajaa. Yleensä sillä on ohjaaja, mutta ohjailemisen käsitteen piiriin sisältyviä tekemisten tapoja suorittaa käytännössä koko joukko ihmisiä. Esimerkiksi näyttelijät, äänisuunnittelija – ja TTK:n tapauksessa keskeisesti myös tutkimusvastaava. He kaikki vaikuttavat siihen mihin suuntaan esitys orientoituu. Tekeminen ja toiminta ohjailee prosessin tapahtumien kulkua.

Todellisuuden tutkimuskeskus; RMEO & ULIA;  Shakespeare. Suvilahti.

Ohjaamisen käsittäminen ohjailemisena nostaa pintaan tekstin lisäksi myös muut ei-inhimilliset toimijat. RMEO & ULIA:n ulkotiloissa pidettyjä harjoituksia seuratessa olen saanut oivia tilaisuuksia tunnistaa säätilan olevan ohjaamiseen mieltynyt ei-inhimillinen toimija. Säätila ohjaa esitystä vaikuttamalla tekemisen reunaehtoihin. Se suuntaa esityksen kokoamista tiettyyn uomaan, jossa säätilan mielipide on välttämätöntä ottaa huomioon.

Vastaavanlaisesti, uljas kaksikerroksinen konttirakennelmamme ohjaa meitä. Ohjaajana se on vaativa. Välillä kontti suorastaan diktaattorimaisesti sanelee, mitä esityksessä kannattaa tehdä ja mitä ei, tyystin piittaamatta siitä, etteivät varsinaiset ohjaajat ole edes ne henkilöt, jotka ovat pyytäneet sen mukaan projektiin.

Kuva: Heli Blåfield

Mitä tarkoitetaan sillä, että tämän esityksen ohjaa kolme ihmistä, joiden ääni yhteiskunnassa ei useimmiten kuulu? Itse olin alkujaan hyvin skeptinen. Ajattelin, että lopulta työryhmän vaikutus päätyy väistämättä määrittämään esityksen koostumuksen niin vahvasti, että ohjaajien mukanaolo vain lunastaa työryhmälle vapauden puhua Toisten puolesta. Ajatellaan hetkeksi sähkömiestä. Jos sähkömies sanoo minulle, että kytketään punainen johto eikä kytketä sinistä johtoa, ja jos minä en osaa sähköhommia, niin olen taipuvainen uskomaan sähkömiestä. Vastaavasti työryhmän ohjaajille tarjoamat ehdotukset ovat ohjauksellisia argumentteja, jotka avaavat joitain ovia ja jättävät toisia avaamatta.

Samaten omat vaikuttimensa ohjaukselle asettaa ohjaajilta tilattu aihe: heidän oma Toiseutensa ja tämän Toiseuden kautta näkeminen. Ohjaajat eivät edusta ainoastaan itseään, vaan kokonaisia ihmisryhmiä. Ohjaajat ovat muutakin kuin edustamansa Toiseus. Esitys ei kuitenkaan voi kattaa muuta kuin rajatun alueen. RMEO & ULIA:n ohjaajilta halutaan oikeastaan kahta asiaa. Ensimmäinen on ohjaaminen eli käytännön tekeminen. Toinen on Toisen roolissa näkeminen. Ideana on, että nämä kaksi asiaa nivoutuisivat yhteen ja jotain ohjaajien tavasta nähdä päätyisi ohjauksen kautta esitykseen.

Kuva: Heli Blåfield

Syksyn edetessä ankeat epäilykseni ovat askel askeleelta haihtuneet. Mielestäni tämä prosessi toimii. Avaintekijältä tuntuu keskusteleva työskentelytapa. Työryhmä näkee paljon vaivaa kuunnellakseen ohjaajia. Ohjaajille pyritään antamaan esityksellisiä työkaluja, joilla kehittää ideoitaan. Näyttelijöiden kokemusta tarvitaan kertomaan, miksi jokin idea luultavasti ei toimi, ja miten se voisi toimia paremmin. Esimerkiksi tšetšenialainen ohjaajamme väistämättä katsoo asioita eri kulttuurin esteettisten linssien läpi kuin suomalaiskatsoja. Työryhmän on tällöin mahdollista toimia linkkinä suomalaisyleisön lukutavan ja ohjaajan vision välillä, antaen ohjaajalle tietoa, jonka pohjalta arvioida eri tapoja tavoittaa suomalainen katsoja.

Sähkömiehen kytkennöillä ei koskaan tee mieli ruveta itse kokeilemaan ja leikkimään, mutta teatterissa tilanne on lopulta oikeastaan tismalleen päinvastainen. Kun johdot kertaalleen on kytketty niin niitä ei jätetäkään paikoilleen vaan ne kytketään uudelleen ja uudelleen, joka kerta hiukan eri tavalla. Teatterissa oikeita vastauksia ei ole olemassa, varsinkaan kenelläkään valmiina. Näkemykset muotoutuvat vasta tekemisen ja kokeilemisen kautta.

Todellisuuden tutkimuskeskus; RMEO & ULIA;  Shakespeare. Suvilahti.

Tämä on se pointti miksi uskon esitykseen. Se, että ajatukset saavat muuttua, kehittyä, kasvaa. Mikään ei ole valmista. Minkään ei tarvitse olla valmista. Asioita ei ole ennen kuin ne tehdään. Ohjaaminen on juuri sitä tekemistä.

Harjoituksia seuratessani huomaan nopeasti kadottavani tunteen siitä, että Ranja, Stella ja Ruslan eivät ole teatterin ammattilaisia ja että he ovat ohjanneet teatteria tosiaankin vasta tämän pienen hetken verran.

Miska Repo Assari TTK