ToistenNäkeminen_DickseeRomeoandJuliet.jpg

Lokakuussa ensi-iltansa saavassa nykyteatteriesityksessä näyttämisen ja esityksen tekemisen valta annetaan ihmisille, jotka eivät itsestään selvästi saa puheenvuoroa Suomessa vuonna 2014. Esityksen ohjaavat 9-vuotias Ranja Omaheimo, Stella Sandström ja Tšetšeniasta kotoisin oleva Ruslan Kantaev. He edustavat ihmisiä, jotka yhteiskunnassa toistuvasti joutuvat ”toisen” asemaan. Tästä asemasta käsin he ohjaavat kukin oman jaksonsa esitykseen. Todellisuuden tutkimuskeskuksen Toisaalla, samaan aikaan -tutkimussuunnitelman Toisten näkemisen työryhmä asettuu ohjattavan asemaan ja toimii esityksen näyttelijöinä. Työryhmälle päällimmäinen kiinnostuksen kohde on, miten ohjaajat näkevät ympäröivän maailman ja valtakulttuurin.

Tähän esityksen työnimi Toisten näkeminen myös konkreettisesti viittaa. Esimerkiksi lapset, mielenterveyskuntoutujat ja paperittomat ovat ihmisryhmiä, joita on taiteen piirissä katsottu enemmän ulkopuolelta, joista on tehty ja joille on tehty esityksiä, mutta joille ei ole annettu ohjaajan roolia.

Klassikkonäytelmä työvälineeksi

Esityksessä William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmää käytetään välineenä näkemiselle. Ohjaajat saavat vapaasti käsitellä heille valikoituja kohtauksia, omista lähtökohdistaan. Klassikkonäytelmä valittiin, koska se on ”tarina, jonka kaikki tietävät”. Mahdollisesti myös katsojalla on siitä ennakkokäsitys.

Tekstissä ennakkoluulot ja rakkaus kietoutuvat ristiriitaisiksi, mutta kiinnostaviksi teemoiksi. Kummastakin uskotaan ohjaajilla olevan omia kokemuksia. Ohjaajien käsittelyyn on annettu näytelmän kolme tunnetuinta kohtausta: naamiaiset, parveke ja kuolema.

”Meitä kiinnostaa nähdä, mitkä asiat ohjaajat nostavat kohtauksista esiin, minkälaiset asiat puhuttelevat ohjaajia. Voi tietysti olla, ettei Romeo ja Julia puhuttele ohjaajia. Tämäkin tarjoaa esitykselle kiinnostavan lähtökohdan.”

Kohtauksista keskusteltaessa työryhmäläiset tiedostavat omat ennakkoluulonsa ohjaajien näkemysten suhteen. Klassikkotekstin tunnettuus tarjoaa mahdollisuuksia rikkoa odotuksia ja haastaa tulkintoja, mutta miten paljon työryhmä voi ohjailla ohjaajia?

Ennakkoluulojen kerroksia

Tämä vaatii omien ennakkoluulojen tunnistamista, tilan antamista ohjaajille, mutta myöskin vastuun ottamista kokonaisteoksesta. Tyrkyttämättä omaa näkemystä, työryhmän pitää aavistaa, mitä ohjaajat haluavat sanoa – joskus myös sivulause tai jokin yksityiskohta voi olla tärkeä.

Tällä hetkellä oletuksena on, että ohjaajat tulevat tarvitsemaan tukea oman äänensä löytämisessä. Loppukädessä työryhmällä on vastuu siitä, että kolmen erilaisista taustoista tulevan ohjaajan näkemyksistä syntyy kokonaisuutena toimiva esitys.

Ennakkoluulot, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, muodostavat esitykseen ja sen tekoprosessiin moninaisia kerrostumia. Työryhmän omien ennakkoluulojen lisäksi ohjaajilla on ennakkoluulonsa työryhmän jäseniä ja heidän odotuksiaan kohtaan. Romeo ja Julia -näytelmä taas herättää ennakkoluuloja sekä tekijöissä, että yleisössä. Jokaisella meistä on omat mielikuvansa näytelmästä ja minkälainen se perinteisimmillään on. Näiden kerrostumien kanssa pelaaminen on olennainen osa esitystä.

Työryhmän kesken ennakkoluuloista on keskusteltu paljon. Harjoitusprosessi on aloitettu listaamalla omia ennakkoluuloja. Ennakkoluulot liittyvät ihmisten lukemiseen, määrittelemiseen ja laajemmin maailman ymmärtämiseen. Toisaalta ne ovat selviytymiskeino, toisaalta niiden avulla voi ohjailla ihmisiä. Ennakkoluulot myös periytyvät, josta Romeossa ja Juliassakin on kyse. Näytelmän voi tulkita myös siten, että nuoret kuolevat ennakkoluulojen vuoksi.

”Vaikka ennakkoluulot ovat meille keskeinen esitystä määrittävä teema, voivat ohjaajat vielä muuttaa suunnan. Tehtävänannossa ohjaajille on mainittu erilaisia tapoja lukea näytelmää, mutta ennakkoluuloja ei ole erikseen korostettu.”

Olennaisinta onkin pitää mielessä se, mistä kiinnostus esityksen tekemiseen ”toisten” ohjaajien kanssa on lähtenyt. Halusta nähdä, miten ”toisen” asemassa olleet ihmiset näkevät valtakulttuurin, kun heille annetaan esityksen ohjaamisen valta. Esitys on onnistunut, kun siihen saadaan näkyviin se, minkälaisena maailma valituille ohjaajille näyttäytyy.

Toisten näkemisen työryhmä Talvikki Eerola, Iida-Maaria Lindstedt, Risto Santavuori, Timo Torvinen ja Tuire Tuomisto