Teatteri-lehti 5/2003

Tällainen paikka löytyy monesta kaupungista. Kansainvälisessä homojen matkaoppaassa Spartacuksessa se mainitaan Cruising –alaotsakkeen kohdalla. Helsingissä tämä paikka sijaitsee kivenheiton päässä Olympiastadionista puistosaarekkeessa nimeltään Mäntymäki. Tänne saapuvat kesäyön hämärinä tunteina kaikenlaiset miehet, niin heterot kuin homot, harrastamaan seksiä toisten miesten kanssa.

Tapahtumien kulku on aina hämmästyttävän samanlainen. Miehet vaeltavat edestakaisin pitkin puiston käytäviä, aluskasvillisuuteen tallautuneita polkuja ja kallioita. Vaikka ilmapiiri on jännittynyt ja täynnä odotusta, vaikuttavat miehet näennäisen välinpitämättömiltä. Vastaantulijaa tuskin katsotaan. Kuitenkin hänestä tehdään nopeita arvioita: ikä, ruumiinrakenne, vaatetus, siisteys, mahdollinen humalan aste, onko vastaantulijalla kihlasormuksia. Miehet muodostavat saamiensa tietojensa valossa toisistaan yleiskuvan. Sen avulla he vastaavat kahteen heitä kiinnostavaan kysymykseen: 1. Kenen läsnäolevan miehen kanssa haluaisin harrastaa seksiä? 2. Kuka läsnäolevista miehistä haluaisi harrastaa seksiä minun kanssani?

Tämän jälkeen tehdään valinnat. Vaihtoehdot ovat seuraavat. Joko todetaan, ettei tänä iltana kukaan vaikuta kiinnostavalta ja poistutaan nopeasti paikalta, tai odotetaan, että kiinnostuksen kohde tekisi aloitteen lähestyä, tai sitten päätetään lähestyä häntä ensin itse. Toisen aloitteen odottaminen on yleensä huonompi vaihtoehto, koska se siirtää päätöksenteon vastuun toiselle. Jos kumpikaan ei tee aloitetta, syntyy helposti epäröinnin noidankehä. Molemmat tulkitsevat toisen kieltäytyvän seksiaktista. Pian paikalle voi ilmaantua kärkkymään kolmas mies tai jopa useampia. Ulkopuolinen tarkkailija voi joutua todistamaan absurdia kohtausta, jossa hiljaisuuden vallitessa miehet seisovat muutaman metrin päässä toisistaan kyräilemässä ja odottamassa kuka tekee ensimmäisen siirron.

Mäntymäellä ei arvosteta fundeeraamista vaan spontaania toimintaa. Parhaimmat mahdollisuudet on sillä, joka tekee aloitteen. Mutta mitä sanoa toiselle? Ei hätää. Puhutulla dialogilla ei ole merkitystä, koska jokainen tietää mitä varten tänne olaan tultu. Riittää, kun rohkaisee toista lähestymään katseellaan. Jos jotakin puhutaan, se muodostuu tutuista fraaseista: ”Mitä mies? Mitäs tässä, entä ite? Eipä ihmeempää. Tulit sitten iltalenkille. Joo, mennäänkö vähän sivummalle?” Iltalenkki on koodisana Mäntymäellä käymisestä. Ensikertalainen paljastaa itsensä yrittämällä aloittaa keskustelun, mutta yleensä hän saa vastaukseksi ”Mä tuun kohta takaisin”. Se tarkoittaa oikeasti, ettei toinen ole kiinnostunut keskustelusta eikä todennäköisesti enää mistään muustakaan.

Vaikka miehet valitsevat seksipartnerinsa Mäntymäellä suhteellisen nopeasti fyysisten ominaisuuksien perusteella, ei esteettisillä kauneusihanteilla ole kuitenkaan valinnassa ensisijaista merkitystä. Mäntymäellä käyvät miehet ovat kaikenikäisiä, -kokoisia ja -näköisiä. Toki jokainen yrittää saada sen, jossa silmä parhaiten lepää, mutta tärkeintä on löytää seksipartneri, jonka toiveet aktista ovat yhtenevät omien toiveiden kanssa. Joka haluaa harrastaa anaalista penetraatiota, ei ole kiinnostunut kaverista, jota kiinnostaa vain keskinäinen onanointi. Fellaatiosta pitävät etsivät toisiaan.

Mäntymäen puisto muistuttaa metsää. Metsä merkitsee monelle suomalaiselle turvallista paikkaa, jossa yksityisyys kääriytyy puiden suojaan. Aleksis Kiven seitsemälle veljekselle metsä oli pakopaikka järjestäytyneen yhteiskunnan lakien ja sääntöjen ulottumattomiin. Suomalaisessa mystiikassa metsä merkitsee myös vaarallisiksi ja salaperäisiksi koettujen tapahtumien näyttämöä villieläimineen, peikkoineen ja haltioineen. Puistosta syntyvät mielenyhtymät metsään luovat suotuisat puitteet Mäntymäen homoeroottisille kohtaamisille. Niihin osallistujat kokevat olevansa piilossa ulkopuolisten katseilta puiden ja pensaiden suojaamina. Samanaikaisesti metsämäinen ympäristö luo kohtaamisille lavastuksen, jossa voi sallia olevansa impulsiivisten ja kiellettyjen voimien vietävänä.

Kirjassaan Eros, väkivalta ja uskonto (1996) Martti Hämäläinen pohtii eroksen energiaa. Eros hallitsee hänen mukaansa maailmaa väkivaltaisena voimana mitä erilaisimmissa yhteyksissä yli kulttuurien, uskontojen ja aikakausien rajojen. Tätä voimaa hän lähestyy tabu- käsitteen kautta. ”Tabu merkitsee tänä päivänä sekä pyhää että saastuttavaa.” Ihmiskunnan primitiivisiissä vaiheissa se tarkoitti jotakin demonista ja jotakin, mitä ei saanut koskea.

Hämäläisen mukaan seksuaalitabun rikkomisessa oli alun perin kyse insestitabusta. Siirtyminen keräily- ja metsästyskulttuurista maanviljelyskulttuuriin, joka edellytti työn ja yhteiskunnan organisoitumista, aiheutti insestitabun laajenemisen kaikkeen seksuaaliseen aktiviteettiin. Tämä kehityssuunta on jatkunut juutalais-kristillisessä kulttuurissa, jossa kristinuskon suhde seksuaalisuuteen on sidottu heteroseksuaaliseen avioliittoon. Hämäläinen mainitsee useita esimerkkejä eri aikakausien kulttuureista, joissa arkena voimassaolevien tabujen rikkominen oli laillista juhla-aikoina riittien yhteydessä. Riiteissä yhteiskunnan säännöt käännettiin ylösalaisin. Tabun rikkominen kuului olennaisena osana tabun luonteeseen, vaikka rikkominen saattoi aiheuttaa rikkojassa syyllisyyden tunteen. Tabun rikkomisen pohjimmaisena yllykkeenä toimi aiemmin mainittu eroksen energia.

Voidaanko olettaa, että Mäntymäki olisi tabu-vapaa alue, jossa homoerotiikka yksinkertaisesti vain kukkii sellaisenaan ilman juutalais-kristillisen kulttuurin luomia jännitteitä? Mielestäni ei. Mäntymäen jännitys perustuu siihen, että kristillisen seksuaalitabun vaikutus vain keskeytyy, mutta ei lakkaa. Mäntymäen homoeroottinen vetovoima syntyy nimenomaan rikkomalla juutalais-kristillistä seksuaalitabua – ja vieläpä kaksinkertaisesti. Ensinnäkin avioliiton ulkopuolella ja sitten vielä ei-heteroseksuaalisessa yhteydessä. Tämä selittää, miksi Mäntymäellä käy myös kaapissa eläviä homomiehiä ja itseään heteroina pitäviä miehiä. Se on rituaalinen irtirepäisy, jossa seksuaalitabun rikkominen paikantaa miehisen identiteetin ja miehen seksuaalisuuden rajat heteroseksuaalisen valtakulttuurin kontekstissa. Siten rajoilla käynti täydentää paradoksaalisesta heteroseksuaalista tabujärjestelmää.

Mäntymäen houkutus perustuu kiihottavaan mahdollisuutena päästä maailmaan, joka arkena on kielletty mahdottomuus. Arkeen kuuluu ajatus itsestä rationaalisesti ja eettisesti ajattelevana järki-ihmisenä. Mäntymäellä miehet tarjoavat toisilleen mahdollisuuden kieltää rakkauden etiikka ja järkevä harkinta viettelemällä toisensa osallistumaan aktiin, jossa voi hetken kuvitella olevansa kiimainen kolli. Mäntymäellä mies vastaa vain itsestään, eikä hänen tarvitse olla vastuussa kenestäkään toisesta. Täällä ei tarvitse noudattaa rajoja. Ilman häpeää saa tehdä hetken mitä hyvänsä, koska toinen on huora, joka ajattelee sinusta juuri samoin. Kun ollaan lauettu, palataan arkeen, pyyhitään spermat pois paperipyyhkeellä, puetaan ja sanotaan kohteliaasti näkemiin.

Naiseus ja naisen seksuaalisuus loistavat Mäntymäellä poissaolollaan. Lyhyt haastattelukierros lesbotuttavieni parissa ei paljastanut vastaavanlaisen paikan olemassaoloa heidän alakulttuurissaan. Saksalaisen Ralf Köningin sarjakuvassa Vasemmalla kädellä (1996) irvaillaan utopistisena mahdollisuutena puistosta, jossa heteroseksuaaliset naiset juoksentelisivat puskissa miesten perässä pelkästä anonyymin seksin ilosta. Mäntymäki on ilmeisesti vain miehisen seksuaalisuuden näyttämö.

Jussi Johnsson Näyttelijä