Tutkielma Danten Kiirastulesta oli kunnianosoitus Danten Jumalaisen näytelmän toiselle osalle. Esitys oli näyttämöllinen essee, sukellus kuolemansynteihin, puhdistumisen tarpeeseen ja ikuisen kaipuun tunteeseen. Voiko baletin ahkeralla harjoittamisella tai tähtitaivaan tuijottelulla puhdistua synneistä, jalostua ihmisenä?
Danten Kiirastuli on kartiomainen vuori, jossa kullakin kuolemansynnillä – ylpeys, kateus, viha, hengen velttous, ahneus, mässäily ja irstaus – on oma penkereensä. Puhdistuttuaan syntinen kohoaa asteittain kohti keveyttä ja kohti kiirastuliivuoren huippua, jossa sijaitsee Divina Foresta, maallinen paratiisi. Siellä oleskellaan hetki ennen taivaalliseen paratiisiin nousua.
runouden tuoksuvat yrttitarhat sekä syntipenkissä istuminen.
Ohjaus ja dramaturgia: Janne Pellinen
Kehollinen ohjaus: Minja Mertanen
Esitysmateriaali: Työryhmä
Esiintyjät: Titta Halinen, Ville Härkönen, Edvard Lammervo, Janne Pellinen ja Tuire Tuomisto
Valosuunnittelu: Tooms Lithium
Lavastuskonsultaatio: Antti Nikkinen
Graafinen suunnittelu: Mikael Kivelä
Valokuvat: Jan Ahlstedt
Tekstin suomennos: Eino Leino
Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus 2010
Rahoittajat: Valtion näyttämötaidetoimikunta, Helsingin kaupunki, Taiteen keskustoimikunta, Alfred Kordelinin säätiö, Suomen kulttuurirahasto
Lue juttu Ylen sivuilta: http://blogit.yle.fi/penkkitaiteilija/katse-peiliin-ihminen