IMG_3434.jpg

Työ saattaa monen mielestä tuntua vankilalta ja toisille taas vankila on työtä. Taide nähdään vapauden alueena, ja taiteilijoita vapaus ahdistaa. Voisiko vankila auttaa taidetta tai taide vankilaa? Onko luova työläinen luovempi sellissä? Pääsiäisviikonloppuna helsinkiläinen esitystaiteilijoiden kollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskus kutsui kahdeksan esittävän taiteen ammattilaista Taidevankilaan, kehitteillä olevan askeettisen taiteilijaresidenssin ensimmäiselle kokeilujaksolle. Tämän vankilan tehtävänä ei ollut suojella maailmaa vangeilta vaan vankeja maailmalta. Vankila pyrki tarjoamaan olosuhteet, joissa he voisivat tehdä keskittyneesti ja häiriöttä omaa työtään.

Vankien työskentely tapahtui pääsääntöisesti yksin sellissä. Patjalla, pöydällä ja tuolilla varustettuun selliin sai viedä mukanaan ainoastaan välttämättömät työvälineet; pääsy nettiin evättiin ja puhelimet jätettiin vankilajakson alkaessa vartijoiden mökissä sijaitsevaan suljettuun huoneeseen. Eristyksen lisäksi vangit saattoivat pyytää vartijoilta kovennettuja rangaistuksia, mikäli olosuhteet eivät olleet työskentelyn kannalta tarpeeksi ankarat.

Vartijoiden ensisijaisena tehtävänä oli vankien työskentelyn mahdollistaminen. He huolehtivat turvallisuudesta, säännöistä ja aikatauluista sekä tekivät tarpeen mukaan myös muita käytännön töitä.

Taidevankila_sellit1
Taidevankila_sellit1

VARTIJAN LOKI 20/04/2014/A Klo 7.30 Lähden kotoa vankilan toimistolle. Klo 7.45 Tulostan vankilan säännöt ja muut vankien sisään kirjaamisessa tarvittavat dokumentit. Täytän vesikanisterit sellejä varten ja kannan patjoja huoltoautoon. Klo 8.15 Lähden ajamaan kohti vankilaa. Klo 9.00 Saavun vankilalle. Myös vankien kuljettaja saapuu paikalle. Tyhjennämme sellit tarpeettomista esineistä. Klo 10.00 Vankien kuljettaja lähtee hakemaan tänään saapuvia vankeja. Siivoan sellit, tarkistan niiden varustelun ja numeroinnin. Tänään saapuvien vankien selleissä on kussakin pöytä, tuoli, patja, vesikanisteri sekä muki. Järjestän keittiön sekä valvomon. Klo 11.30 Tutustun tänään saapuvien vankien tuomioihin sekä muihin tarvittaviin dokumentteihin. Odotan kuljetusta saapuvaksi. Klo 11.45 Vankikuljetus saapuu. Otan vahtikoiran kiinni ja avaan vankilan portin. Koira haistelee vangit. Otan vangit vastaan ja esittelen heille vankilan alueen. Kirjaan vangit sisään valvomossa, kerään henkilökohtaisen omaisuuden lukuun ottamatta esineitä, joihin tuomioistuin on myöntänyt luvan. Selitän vankilan säännöt sekä päivärytmin. Aikataulutan ulkoilu-, työpalvelu- ja saunavuorot. Päästän vangit ulkoilemaan vankilan pihalle hetkeksi. Klo 12.30 Ohjaan vangit selleihinsä.

IMG_3384
IMG_3384

VANGIN PÄIVÄKIRJA, ote 1 Asetun taloksi selliin. Laitan patjan lattialle ja petaan sängyn; pellavainen tyynyliina luo hetkellisen turvallisuuden tunteen. Asettelen muistikirjat ja mustat tussit ikkunan ääressä olevalle pöydälle ja vähät henkilökohtaiset tavarani hyllylle. Tässä on kaikki tarvittava, ja samanaikaisesti ei juuri mitään.

Päiväjärjestys muistuttaa minkä tahansa laitoksen tai sitoutuneen yhteisön itselleen luomaa rakennetta. On yksityistä ja yhteisön eteen tehtävää työtä, yhteisiä rituaaleja ja päivittäisiä toimia. Turha tai näön vuoksi tehty työ on kuitenkin karsittu minimiin: kaikki työ on joko välittömästi selviytymiseen liittyvää (ruoanlaitto, halkojen hakkuu, veden kanto) tai puhtaan sisällöllistä (taide). Työni ei katoa rakenteisiin, eikä minun tarvitse esittää tekeväni työtä säilyttääkseni asemani tai saadakseni työstä korvausta.

Tavallisesti teen työtä vastatakseni itseni tai jonkun muun määrittelemään tarpeeseen ja kiinnittyäkseni tarpeen kautta maailmaan. Teen työtä, jotta olisi(n) jotain. Mitä enemmän työtä teen, sitä enemmän työtä saan tehtäväkseni, ja sitä itsestään selvemmiksi työn oikeutus ja arvo muuttuvat: työnteko alkaa näyttää itsessään tärkeältä ja tarpeelliselta. Täällä kaikki itsestäänselvyys katoaa. Mitä työ on, jos sitä ei näe kukaan, tai jos siitä ei jää mitään todisteita? Miksi ylipäätään teen työtä? Jos en tee, lakkaanko olemasta?

On kulunut arviolta vartti, ja nyt jo pissattaa. En voi kuitenkaan lähteä vielä ulos, se tuntuisi huijaukselta tai paolta. Olen oma vankilani.

Taidevankila_sellit2
Taidevankila_sellit2

VARTIJAN LOKI 20/04/2014/B Klo 13.00 Tarkistan kiinteistöhuollon tilanteen ja määrittelen työpalvelutarpeen. Auto lähtee takaisin Helsinkiin. Klo 14.00 Päästän vangin nro 1 työpalveluun. Vanki nro 1 pilkkoo puita lämmitystä varten. Huolehdin hiukan siitä, onko turvallista antaa vangin käyttöön kirves. Mietin, voiko hän vahingoittaa itseään. Päädyn luottamaan häneen, mutta muistutan kirveen terävyydestä. Klo 14.20 Tarkistan, että vanki nro 1 suorittaa edelleen työpalvelua. Klo 14.35 Vankilan koira haukkuu. Tarkistan tilanteen ja totean, että kaikki on kunnossa. Klo 15.00 Ohjaan vangin nro 1 takaisin selliinsä. Hän sanoo, että kirves kuitenkin lipsahti jalkaan, mutta mitään ei sattunut. Päästän vangin nro 2 työpalveluun. Vanki nro 2 täyttää saunan vesisäiliöt ja kuljettaa vangin nro 1 pilkkomat puut alas saunalle. Pohdin vastuutani ja sitä, mihin saakka se ulottuu. Missä määrin vangit ovat vastuussa itsestään täysivaltaisina yksilöinä ja missä määrin eivät? Pitääkö minun huolehtia heidän turvallisuudestaan enemmän kuin terveiden aikuisten yleensä? Jos jotain ikävää sattuu, onko se minun syyni? Klo 15.45 Vanki nro 2 on saanut työpalvelutehtävänsä valmiiksi. Ohjaan hänet käyttämään loppuajan pihan haravointiin oman esteettisen silmänsä mukaan. Klo 16.00 Ohjaan vangin nro 2 takaisin selliinsä. Alan valmistaa päivällistä. Pilkon perunoita, lanttuja sekä porkkanoita ja keitän ne isossa kattilassa linssien kanssa. Mietin ruokamäärää, ravintosisältöä ja makua. Klo 16.45 Katan ruokalan pöydän. Klo 17.00 Kutsun vangit ruokailemaan. Valvon ruokailua. Klo 17.45 Syön itse. Tiskaan astiat ja siivoan keittiön sekä ruokalan.

Taidevankila_ruokala
Taidevankila_ruokala

VANGIN PÄIVÄKIRJA, ote 2 Sellissä ei ole kelloa enkä siis voi seurata ajan kulumista, sen mittaa vartija. Aluksi mieleni pyrkii silkasta tottumuksesta arvioimaan aikaa ja siinä tehtyä työtä: on tuotettava vähintään yksi uusi ajatus tunnissa, tai edes päivässä. Pian opin kuitenkin päästämään tästä tarpeesta irti. En enää yritä saada mitään aikaan vaan luotan siihen, että työ tapahtuu itsekseen.

Vankilan rakenne perustuu hallinnan ja vallan ulkoistamiseen: annan vartijoiden hallita kehoani ja aikaani, jotta minun ei tarvitsisi tehdä sitä itse. Vanki on tietyssä mielessä lapsi, joka ei osaa tai halua hallita itse itseään - kouluttamaton ja koulimaton ihminen, joka ei ole sisäistänyt hallinnan mekaniikkaa ja tarkoitusta. Vankila edustaa vangille vanhempaa, joka asettaa lapselleen rajat ja suojelee tätä itseltään.

Kun minuun kohdistuva valta ulkoistetaan, voin vapautua näkymättömästä vallankäytöstä, jota jatkuvasti harjoitan itseäni kohtaan. Samalla vankila vapauttaa minut työhön liittyvistä oletuksista, pakotteista ja velvollisuuksista sekä niiden mukana tulevista syyllisyyden, pelon ja riittämättömyyden tunteista. Itsen rankaisu ei ole tarpeen, kun sen tekee joku muu.

Taidevankilassa ulkoistetun hallinnan ja valvonnan alue rajoittuu pihapiiriin ja muihin yhteisesti jaettuihin tiloihin. Selli on omaa yksityistä tilaani, jossa kukaan ei vahdi sitä, mitä teen ja ketä palvelen. Täällä asuu ainakin teoreettinen mahdollisuus määritellä työ täysin uudestaan: voin kutsua mitä tahansa työksi tai olla kutsumatta. Kaikki on työtä, ja mikään ei ole työtä.

IMG_3371
IMG_3371

VARTIJAN LOKI 20/04/2014/C Klo 19.00 Alan lämmittää saunaa. Vesipata ei syty helposti ja savuttaa aluksi sisään. Tuuletan saunaa ja pesuhuonetta. Klo 19.25 Tarkistan saunan ja lisään puita pesään. Klo 19.50 Tarkistan saunan ja lisään puita pesään. Klo 20.00 Päästän vangin nro 2 sellistään ja ohjaan hänet saunaan. Klo 20.50 Ilmoitan vangille nro 2 että hänen täytyy palata selliinsä kymmenen minuutin kuluessa. Klo 20.55 Vanki nro 2 palaa selliinsä. Tarkistan saunan. Vesipadalla alla kytee edelleen tuli ja kiehuva vesi höyrystää pesuhuoneen. Sammutan tulen ja tuuletan pesuhuonetta. Lisään puita saunan pesään. Klo 21.05 Päästän vangin nro 1 sellistään ja ohjaan hänet saunaan. Istun valvomon kuistilla ja mietin, miksi minun pitää palvella vankeja, vaikka he ovat tehneet väärin. Ajattelevatko kaikki vanginvartijat näin? Vangit tuntuvat etuoikeutetuilta ja vapailta vastuusta. Silti he yrittävät ylittää reviirinsä rajoja. Miksen vain tyydy osaani? Mikseivät he vain tyydy osaansa? Kuinka hemmoteltuja oikein olemme? Onko väärin leikkiä vankilaa näin kevyesti? Kunnioitammeko tarpeeksi niitä, jotka on oikeasti vangittu tai jotka heitä vartioivat? Samaan aikaan koko vankilajärjestelmä tuntuu jotenkin sairaalta. Tajuan, että olen väsynyt. Kontaktini muihin ihmisiin on typistynyt kellonajan ilmoittamiseen. Lasken, että työpäiväni on kestänyt jo 14 tuntia. Klo 21.40 Valmistan iltapalaa eli keitän teetä ja katan ruokalan pöydän. Klo 21.55. Ilmoitan vangille nro 1 että hänen täytyy palata selliinsä tai ruokalaan kymmenen minuutin kuluessa. Klo 22.00 Päästän vangin nro 2 iltapalalle ruokalaan. Valvon iltapalaa ja päivitän samalla vankilan nettisivuja. Klo 22.30 Lisään puita saunan pesään. Klo 22.50 Tiskaan ja siistin keittiön sekä ruokalan.

Taidevankila_vartija
Taidevankila_vartija

VANGIN PÄIVÄKIRJA, ote 3 Vankilassa olen yksin: inhimilliset kontaktini rajoittuvat vartijaan sekä ruokailun aikana tavattaviin kohtalotovereihin. Myös muut ärsykkeet ja halun kohteet on karsittu minimiin: ainoa tiedon lähde on ruokalassa vankien kesken ääneen lukemamme Foucault’n Tarkkailla ja rangaista vuodelta 1975.

Ulkoisten kiinnittymisen kohteiden vähetessä haluni ja huomioni kääntyvät väistämättä sisäänpäin, kohti omia ydintarpeitani ja tyydytyksen lähteitäni. Automatisoituneista ja ehdollistuneista eleistä on yllättävänkin helppoa päästä irti: lakkaan nopeasti tavoittelemastani puhelinta taskustani ja etsimästä silmilläni näytölle ilmestyviä, jatkuvasti päivittyviä todisteita siitä, että minä ja maailma olemme yhä olemassa. Alan kuulla selkeämmin paitsi omat ajatukseni myös niiden takana piilevät ei-kielelliset maailmat: kirkkaat kuvat ja tunteet, jotka kumpuavat kulttuurin ja median tuottaman kuvaston sijaan jostakin syvemmältä.

Ajan kuluessa haluni ja valmiuteni luopua kasvavat entisestään: haluan luovuttaa myös muistiinpanovälineeni vartijalle ja turvautua pelkästään sisäiseen tietooni. Tyhjyydessä istuessani mietin, miten voisin muuttaa omaa elämääni enemmän vankilan kaltaiseksi.

Taidevankila_sellit6
Taidevankila_sellit6

VARTIJAN LOKI 20/04/2014/D Klo 23.00 Menen saunaan. Klo 23.50 Kertaan seuraavan päivän ohjelman. Asetan herätyksen kello seitsemäksi. Klo 24.00 Menen nukkumaan.

Saara Hannula / vanki Tuomas Laitinen / vartija Artikkeli on julkaistu alunperin Tuli & Savu -lehdessä nro 77-78