Esite_web.jpg

Tänään on kaksi viikkoa siitä, kun avasimme Utooppisen todellisuuden tarjonnan koko laajuudessaan ihmisten ulottuville. Tässä vaiheessa sen vaikutuksia ja vastaanottoa on vaikea ennustaa; vasta tulevien viikkojen ja kuukausien aikana näemme, missä määrin ajattelumme ja käytännön toimintamme tavoittaa yksittäiset ihmiset ja yhteiskunnalliset toimijat, ja kuinka laajalle sen vaikutukset ulottuvat. Yhteiskunnallinen merkittävyys ja muutosvoima ovat olleet keskeisiä tavoitteitamme ja kriteereitämme siitä asti, kun Utooppista todellisuutta alettiin suunnitella. Projektin kantavina ajatuksina ovat jatkuvasti olleet taiteen kentällä kehitettyjen ajatus- ja toimintatapojen soveltaminen taiteen kentän ulkopuolella sekä määrätietoinen kulkeminen laajempaa vastaanottoa ja vaikuttavuutta kohti. Nyt, kun suunnitelmaa on työstetty ja toteutettu käytännössä runsaan puolen vuoden ajan, nämä tavoitteet tuntuvat yhä tärkeämmiltä. Voidaan jopa sanoa, että Utooppinen todellisuus on olemassa vasta sitten, kun ihmiset ovat ottaneet sen perusajatuksen omakseen ja alkaneet soveltaa sitä omassa arjessaan.

Ihanteellisessa tapauksessa utooppista ajattelua voitaisiin soveltaa ja hyödyntää yhteiskunnan joka tasolla, yksityisestä elämästä yritysmaailmaan ja koulutuksesta poliittiseen päätöksentekoon. Tällaisen aseman saavuttaminen vaatii kuitenkin johdonmukaista ja määrätietoista työtä ymmärrettävyyden, näkyvyyden ja saavutettavuuden puolesta. Toiminta ei voi tapahtua suljettujen ovien takana, vaan sen on etsittävä jatkuvasti erilaisia tapoja soluttautua osaksi ihmisten arkea ja yhteiskunnan eri areenoita. Tämä edellyttää tekijöiltä paitsi sitkeyttä myös joustavuutta ja luovuutta: heidän on vastattava ihmisen ja yhteiskunnan tarpeisiin ja löydettävä tapoja mukauttaa omaa toimintaansa näihin tarpeisiin sopivaksi. Yhden teosmuodon sijaan meidän on tarjottava erilaisia sovelluksia ja tuotettava jatkuvasti uusia yhdistelmiä.

Utooppinen todellisuus heittää sekä tekijöilleen että vastaanottajilleen saman haasteen: se pyytää meitä luopumaan totutuista rooleistamme ja ajatusmalleistamme sekä etsimään uusia tapoja toimia siinä ympäristössä, joka on meille ominainen. Tämä haaste on aina ajankohtainen, eikä sitä voi paeta piiloutumalla tietyn roolin tai yhteiskunnallisen aseman taakse - ei edes taiteilijan vapautta hyväksi käyttäen. Jokaisella meillä on omat konventionsa rikottavanaan; se, miten tämä tapahtuu juuri meidän kohdallamme, määrittyy kontekstin ja henkilökohtaisten taipumustemme kautta.It's been two weeks since we opened up the whole range of our utopian practices to the public. It is hard to predict the impacts and the overall reception of the proposals; it will take at least a few weeks, if not months, to see whether we manage to reach individual people or communities.

The capacity to change society and people's lives has been one of key goals since the beginning of the project. We have always emphasized the capacity to apply artistic methods outside the field of art and to reach a wider field of impact. Now that we've been working on the project for a year, these goals seem more important than ever before. We could even claim that Utopian Reality begins to exist only once people have accepted its premises and started applying them to their own everyday reality.

In the ideal situation, utopian thinking would be applied on every level of the society, from private lives to the private sector and from education to politics. Gaining this kind of a position requires a continuous effort towards making the project more understandable, visible and available to people. The practices cannot remain behind closed doors; they have to look for different ways of infiltrating and integrating themselves into everyday life and the different arenas of the society. To manage this, the artists have to be not only determinate but also flexible and creative: they must meet the needs of the society and find ways of applying their actions to them. Instead of creating forms that come out in one format, we need to offer a range of applications and new combinations.

Utopian Reality challenges both its makers and receivers: it asks us to give up the roles that we're used to inhabiting and find new ways of working in the environments that are particular to us. This challenge is always accute and cannot be escaped by hiding behind a certain role or position - not even that of the artist. Each of us have conventions to break; how this happens in practice depends on the context as well as our capacities.

Comment