Utopiakonsultaatio_malmikoti.jpg

Utopiakonsultaatio on jatkanut toimintaa kevään 2014 aikana. Helsingin Diakonissalaitoksen palveluasumisyksikkö Malmikodissa huhti- ja toukokuussa utopiakonsultit Minja Mertanen ja Talvikki Eerola ovat vierailleet kerran viikossa yksittäisten asukkaiden luona. Konsultaatioissa on pysähdytty kohtaamisen äärelle, tehty mielikuvamatkoja mahdottomiin paikkoihin, opeteltu rauhoittumaan, kirjoitettu yhdessä runoja oman elämän tärkeistä asioista, unelmoitu ja katsottu arkea uudenlaisista näkökulmista. Konsultaatioihin Malmikodissa kuului uutena osuutena henkilökunnan koulutus. Malmikodin johto toivoi, että utopiakonsultaatioita tehdään asukkaille oman vastuuohjaajan läsnä ollessa. Tarkoituksena oli konsultaation aikana antaa, jakaa ja kehittää välineitä ja malleja henkilökunnalle asukkaiden kohtaamiseen uusilla tavoilla. Viikkojen konsultaatioprosessin päätyttyä tavoitteena oli, että henkilökunnalle jäisi konsultaation välineitä, joita he voisivat käyttää omassa työssään mielekkääksi kokemallaan tavalla.

Malmikodin koulutusmalli on pilottiversio siitä, miten utopiakonsultaation välineitä voi välittää, opettaa ja jakaa osana konsultaatiotilannetta. Samalla on tutkittu sitä, miten koulutus voisi toimia käytännössä parhaiten niin, ettei se olisi henkilökunnalle liian raskas kiireisen arjen keskellä. Miten pienissä hetkissä konsultaation välineet voisivat tulla osaksi henkilökunnan arkea?

Välineiden jakaminen keskustelun kautta

Konsultaatioprojekti alkoi yhteisellä orientaatiolla henkilökunnalle, jossa esiteltiin utopiakonsultaation ydinajatus ja tausta, sekä esimerkkejä konsultaatioista ja niissä käytetyistä työkaluista. Kokemuksellisen harjoitteen kautta henkilökunnalle tarjottiin oma kokemus siitä, mitä utopiakonsultaatiossa tapahtuu.

Viikkojen kuluessa vastuuohjaaja oli aktiivisena seuraajana oman ohjattavansa konsultaatiotilanteessa. Hyväksi työtavaksi muodostui keskustelut ohjaajien kanssa konsultaatioiden jälkeen. Keskusteluissa käytiin yhdessä läpi, miten vastuuohjaaja oli kokenut konsultaatiotilanteen, konsultin ja asukkaan suhteen, mitä työkaluja käytettiin, millaisia kysymyksiä asukkaalta kysyttiin, missä näkyi utopia ja miten siihen päädyttiin.

Keskusteluissa pohdittiin myös sitä, mikä olisi vastuuohjaajalle luontevalta tuntuva työkalu, jota voisi soveltaa omassa työssään asukkaiden kanssa. Miten ja missä tilanteissa itse kukin voisi antaa aikaa ja tilaa toiselle, missä hetkissä astua hoitotilanteiden ulkopuolelle ja olla tässä todellisuudessa hetken jotenkin toisin. Miten tuoda arkirutiinien keskelle uusia näkökulmia, tapoja toimia, kohdata, olla ja nähdä.

Uudet puolet esiin ja aikaa kuuntelulle

Malmikodin utopiakonsultaatiot ja konsultit uusina ihmisinä yhteisössä ravistelivat arjen rutiineissa muodostuneita rakenteita, suhteita ja jännitteitä. Konsultaatiotilanteissa mukana olleet ohjaajat iloitsivat siitä, että asukkaat olivat heittäytyneet täysillä mukaan. Kun asukkaille annettiin mahdollisuus olla jossain toisenlaisessa roolissa kuin yleensä, toi se esiin jokaisesta uusia ja erilaisia puolia.

Ohjaajille utopiakonsultaatiossa tärkeänä korostui ajan ja jakamattoman huomion antaminen. Konsultaatio mahdollistaa keskittymisen yhteen ihmiseen kerrallaan. Siten se vastaa hyvin jokaisen perustarpeeseen tulla nähdyksi ja kuulluksi. Eräs ohjaaja sanoikin konsultaation jälkeen ymmärtäneensä kuuntelun merkityksen. Ohjaaja huomasi, että usein työn keskellä luulee kuuntelevansa, mitä toinen sanoo, mutta oikeasti ohittaakin sen, mitä on kysynyt asukkaalta. Utopiakonsultaatiossa kuuntelu on ensisijainen, kaiken lähtökohta ja yksi tärkeimmistä menetelmistä.

Ohjaajien kanssa syntyi keskustelua myös näkökulmallisesta kuuntelusta. Tämä konkretisoitui konsultaatiotilanteessa, jossa asukkaalla oli huono päivä, negatiiviset ajatukset valtasivat ja kehossa oli kipua. Välillä asukkaan puheesta kuitenkin tuli esiin hyviä asioita, jolloin konsultti kysyi kysymyksiä, jotka ohjasivat asukasta kiinnittämään huomiota enemmän juuri näihin hyviin asioihin. Konsultti kirjoitti voimaa antavia hyviä asioita ylös ja konsultaation lopuksi luki ne ääneen. Hyvät asiat oli puettu runomuotoon asukkaan omia lauseita käyttämällä. Lukemalla nämä ääneen, asukas näki sen hetken elämänsä hyvät asiat ja pahaa oloa tuottavat asiat jäivät pienemmiksi.

Käytettävä väline löytyy kuuntelemalla

Edeltävä tilanne osoitti hyvin sen, mikä konsultaatiossa on olennaista ymmärtää: alussa ei tarvitse vielä tietää, mitä työkaluja konsultaatiossa tulee käyttämään. Vain kuunnella, mitkä ovat sellaisia asioita, joihin voisi tarttua ja lähteä kuljettamaan eteenpäin. Utopiakonsultti hakee vihjeitä konsultoitavan puheesta siirtyä utooppiselle alueelle eri menetelmien tai lisäkysymysten avulla. Konsultti kuuntelee jokaista sanaa, lausetta sekä pieniäkin kehollisia muutoksia löytääkseen hetken, jolloin sukeltaa utopiaan. Tarttumalla joihinkin yksityiskohtiin, yhteisessä dialogissa ja kohtaamisessa, tulee hetki ja asia, josta voi sukeltaa johonkin yhteiseen. Väline, on se sitten yhdessä kirjoittaminen, piirtäminen, mielikuvamatka tai mikä tahansa, tulee yhteisen olemisen tueksi ja kuljettajaksi.

Malmikodissa vietettynä aikana utopiakonsultaatiosta korostui taas olennaisin: toisen ihmisen kohtaaminen ajan kanssa, toisen kuuntelu, pysähtyminen, mielikuvituksella leikkimisen ja elämän pienien asioiden tärkeys sekä niiden muistaminen joka päivä, ihmiskontakti, läheisyys, taiteen avulla pääseminen mahdottomilta tuntuvien asioiden äärelle, unelmoiminen, oman elämän katsominen uudenlaisten linssien läpi ja näkeminen, että ympärillämme on koko ajan hurjasti mahdollisuuksia seikkailuun ja uuden löytämiseen!

Utopiakonsultaation välineiden opettaminen Malmikodin henkilökunnalle jatkuu todennäköisimmin syksyllä intensiivikoulutusjaksojen muodossa.

Talvikki Eerola Utopiakonsultti, teatteri-ilmaisun ohjaaja, esitystaiteilija