08(1)
08(1)

Vuoden tutkimusteema: Katsoja-kokijan keho esityksessä

Tutkimussuunnitelman esitykset:Mail Order ExperimanceLuopuminenNäkymättömän valtakuntaKadonnut kaupunki esittää: Elämyspuisto Oulu 2008 (Oulu)Tampere vakio (Tampere)

Muut esitykset:Sabotanic Garden - L'amour PrimaAs ifSuomi-projekti: Rakkaudella, PoristaKuollut etsii työtä

Työpajat ja esitysdemonstraatiot: Interaktiiviset esitykset Näyttämö sisäisenä tilana Liike ja kinesteettinen kokemus Intiimi Konsertti

Julkaisut:Ei-ymmärtämisen eteisessä

* * *

KATSOJA-KOKIJAN KEHO ESITYKSESSÄ - TUTKIMUSSUUNNITELMA

tutksuun08(1)
tutksuun08(1)

Tutkimusvastaavat: Julius Elo ja Tuomas Laitinen Kaikilla meillä lienee erilaisia kauhukuvia osallistavasta esityksestä. Ne saattavat olla vaikka seuraavanlaisia: istuessani katsomon pimeydessä valokeila käännetään minuun, kesken näytelmän näyttelijä kiskoo minut teatterilavalle tai voilla sivelty performanssitaiteilija ottaa minut syleilyynsä vasten tahtoani.

Esityksen mahdollisuudet kohtaamisen taiteena tuntuvat musertuvan tällaisten pelkojen alle. Samalla, kun olemme yhä aktiivisempia täällä tietoverkossa, vetäydymme fyysisen kontaktin lähestyessä yhä syvemmälle penkin pehmusteiden suojaan. Valtaosa esityksistä tukee tätä tapaa reagoida. Silloin harvoin, kun katsoja otetaan esitykseen mukaan, tehdään se kömpelösti.

Kun tutkimme vuoden 2008 ajan katsoja-kokijan kehoa esityksessä, on merkittävä osa työtämme se, kuinka käsittelemme näitä osallistavaan teatteriin liittyviä ennakkoluuloja ja -käsityksiä. Miten saada katsoja asettumaan kehoineen osaksi esitystä ilman naurunalaiseksi tulemisen kauhua, itsensä munaamisen pelkoa tai turvallisuudentunteen menettämistä? Miten saada hänet kokemaan olonsa tervetulleeksi ja luottavaiseksi?

Katsomo ja näyttämö

Useimmiten, kun astumme sisään esitykseen, ympäröi meitä katsomo ja muut katsojat sen sisällä. Esitys tapahtuu muualla, nimittäin näyttämöllä. Näyttämöltä esitys virtaa meihin katsojiin ajatuksina, tunteina, tunnelmina. Jotain näkymätöntä liikkuu näyttämöltä katsomoon ja takaisin näyttämölle.

Näin olemme mukana esityksen muodostumisessa, aktiivisesti mutta huomaamattamme. Jos nauramme, myös näyttämön tunnelma rentoutuu. Jos jännitämme, kasvaa jännite myös näyttämöllä.

Tämä salaperäinen yhteys on läsnä illasta toiseen, vaihdellen sisältöään jatkuvasti, mutta ulkoiselta muodoltaan muuttumattomana. Illasta toiseen katsojat istuvat tuoleissaan ja näyttelijät elämöivät lavalla.

Katsoja saa aistia esitystä, mutta aistimisen tavat on tarkasti rajattu, ja melkein kaikissa esityksissä rajat kulkevat täsmälleen samassa paikassa. Kuinka käy, jos noita aistimisen ja kokemisen rajoja liikutetaan? Onko esityksen ja katsojan välistä kommunikaatiota mahdollista tutkia? Voiko se ottaa toisenlaisia muotoja? Mitä tapahtuu, jos katsoja kirjaimellisesti astuu osaksi esityksen maailmaa?

tutksuun08(2)
tutksuun08(2)

Keho ja mieli

Perinteinen katsomo-näyttämö-asetelma perustuu jo vanhanaikaiseen kartesiolaiseen ajatukseen ihmisestä kahden eri osasen, mielen ja kehon, yhdistelmänä. Erottelun lisäksi asetelma on hierarkinen – mieli on ensisijainen, minkä takia esitykset tehdään mielille. Kehot sen sijaan istutetaan katsomoon siksi aikaa, kun mielet nauttivat taiteesta.

Koska mielen ajatellaan perinteisesti sijaitsevan päässä, on esitykset yleensä kohdistettu pään alueelle, jolloin muu keho ei pääse häiritsemään aivojen ja esityksen välistä yhteyttä. Silmät näkevät näyttämön, korvat kuulevat puheen ja aivot ajattelevat kuulemaansa ja näkemäänsä. Jo kieli, jolla puhumme, kertoo tästä: 'näyttämö' on olemassa näkemistä varten, 'katsoja' katsoakseen esitystä. Sekä sanat että esitykset itse asettavat selvät rajat sille, miten esitys taidemuotona ymmärretään.

Toisinkin voi kuitenkin ajatella. Mitä jos ihminen onkin kokonaisuus, jonka kuvaamisessa sanat 'keho' ja 'mieli' ovat vain kömpelöitä ja harhaanjohtaviakin välineitä? Mitä jos esitykset tehtäisiinkin koko ihmiselle, eikä vain päälle?

Kokija esityksessä

Nämä kysymyksenasettelut haastavat miettimään esityksellisyyden perusteita, sitä miten tunnistamme esityksen ja miksi teemme niitä. Ne ehdottavat katsojan kehoa linssiksi, jonka läpi näitä perusteita tarkastellaan:

Missä esitys tapahtuu – tapahtuuko se katsojassa ja jos niin miten?

Miksi esitys tehdään – mitä halutaan katsojalle tapahtuvan?

Aihe ohjaa tarkastelemaan esitystä lähtökohtaisesti toisaalta katsoja-kokijan näkökulmasta , toisaalta kehon näkökulmasta . Tämä vie kohti kuuntelevaa esitysten rakentamisen asennetta ja poispäin älyn dominoimasta työskentelystä. Kehollinen katsojakeskeisyys tuo ei-ymmärryksen näkökulman järjellä käsittämisen rinnalle. Katsojalle omasta ruumiista tulee portti esityksen avaamaan todellisuuteen.

Tämä näkökulman vaihdos toimii kuin painon siirtäminen jalalta toiselle. Miten esityksen harjoitusprosessilla, rakenteilla ym. voidaan kohdistaa huomio katsoja-kokijan kehollisuuteen, oli esityksen muoto sitten mikä tahansa? Miten aktivoida katsojan keho pään sijaan, kuten esityksissä yleensä tapahtuu? Miten tämä vaikuttaa katsojakokemuksiin? Esityksen ja katsojan väliseen eettiseen vuorovaikutukseen? Esitysten rakentamisen etiikkaan? Entä katsojan ja meidän tekijöiden kehollisuuteen ja maailmassaolon kokemukseen ylipäätään?

Tämän vuoden aikana tarjoamme katsojalle mahdollisuuden osallistua esityksiin toisin – kehollisemmin, kokonaisvaltaisemmin, aktiivisemmin ja yksilöllisemmin osana esitystä.

Työpajat

Läpi vuoden kulkee kaksi työpajakokonaisuutta, jotka valmistavat samalla kahteen pääesitykseen: keväällä valmistettavaan retriittiesitykseen Luopuminen ja syksyllä valmistettavaan installaatioesitykseen Näkymättömän valtakunta .

I Katsojan keho esityksessä

Tässä työpajojen sarjassa tutkimme katsojan kehon ja esityksen välisen suhteen variaatioita eli kokeilemme erilaisia esityksellisiä tapoja aktivoida katsojan kehoa . Vuoden aikana pidetään viisi viiden päivän mittaista intensiivijaksoa, jotka päättyvät pienimuotoisiin esityksiin.

1. Interaktiiviset esitykset 14.-19.1. Vetäjät: Julius Elo ja Tuomas Laitinen

Ensimmäisessä työpajassa astumme sisään vuoden tematiikkaan. Tutkimme, mitä vuorovaikutus, interaktiivisuus tai kommunikaatio esityksessä voi tarkoittaa ja miten sitä on esitystaiteen historiassa käytetty.

2. Näyttämo sisäisenä tilana 11.-16.2. Vetäjä: Eero-Tapio Vuori (ohjaaja)

Toisessa työpajassa syvennymme katsojan kokemukseen ja siihen, miten esitys rakentuu hänen tajunnassaan. Yleisölle avoin demonstraatioesitys la 16.2.

3. Liike ja kinesteettinen kokemus 3.-8.3. Vetäjä: Felix Ruckert (koreografi, Saksa)

Kolmannessa työpajassa keskitymme katsojan kehon kohtaamiseen, kosketuksen eri laatuihin ja rituaaliin esitysmuotona. Yleisölle avoin demonstraatioesitys la 8.3.

4. Intiimi 11.-16.8.

Vetäjä: Felix Ruckert

Työpaja käsittelee esiintyjän strategioita luoda emotionaalisesti ja fyysisesti intiimejä tilanteita katsojan kanssa. Yleisölle avoin demonstraatioesitys la 16.8.

5. Konsertti 1.-5.9. Vetäjä: Kimmo Modig (äänisuunnittelija)

Työpaja tarkastelee konsertin ja esityksen suhdetta ja äänen mahdollisuuksia kehollisena elementtinä. Yleisölle avoin demonstraatioesitys 6.9.

II Tekijän keho esityksessä

Toinen työpajakokonaisuus tarkastelee kehon ja mielen välistä rajapintaa. Keskiössä on oman kehon ymmärrys, ajattelu ja tieto. Pyrkimyksenä on energia- ja keho-mieli-harjoitteiden kautta päästä kokemuksellisesti kiinni kehoon, herkistyä sen muutoksille ja avata kehon kautta esityksellisiä mahdollisuuksia. Se jatkaa suggestoterapeutti Risto Santavuoren Todellisuuden tutkimuskeskuksen jäsenille vetämien hypnoosi- ja esitystaide –työpajojen jäljissä tajunnallisen työskentelyn ja esitystaiteen yhteyden tutkimista. Keho on näkökulma tajuntaan .

Työpaja rakentuu Qi-energia ja Body-Mind Centering –harjoitteista ja niistä johdetuista esitystaiteellisista sovelluksista. Työpaja pidetään kerran viikossa läpi vuoden.

Vetäjät: Qi-energia harjoitteet: Pasi Pölönen (kouluttaja) Body-Mind Centering harjoitteet: Riikka-Theresa Innanen (koreografi, tanssija) Esitystaiteelliset sovellukset: Tuomas Laitinen ja Julius Elo

Esitykset

1. Mail Order Experimance (läpi vuoden)

Kotiin tilattava suggestiivinen ja tajunnallinen esitys, joka yhdistelee elementtejä teatterista ja hypnoosista.

Esityksen kantavana ajatuksena on tehdä katsojalähtöinen esitys, joka yhdistelee elementtejä teatterista ja tajunnallisesta ohjauksesta. Esityksen voi kokea yksi ihminen kerrallaan omassa kodissaan, tai periaatteessa missä tahansa ottaen huomioon sen mihin ympäristöön esitys on valmistettu. 'Esitys' tulee kotiin kirjekuoressa, jonka sisälle esityksen kannalta tarpeelliset ohjeet on asetettu. Jokainen kokee luonnollisesti tällaisen esityksen hyvin erilailla, yksilöllisesti.

Ohjaus Risto Santavuori ja Eero-Tapio Vuori.

tutksuun08(3)
tutksuun08(3)

2. Luopuminen (huhtikuu)

Luopuminen on 13 tunnin mittainen retriitin muotoon rakennettava kokemusesitys, joka tapahtuu Helsingin Laajasalossa sijaitsevalla huvilalla huhtikuussa 2008. Esityksessä on keskeistä retriitin (lat. retraho, 'noutaa takaisin'; engl. retreat, 'vetäytyminen') merkitys ihmisen väliaikaisena siirtämisenä tavanomaisesta elinympäristöstään alueelle, jolla toimitaan arjesta poikkeavin säännöin.

Retriitin olemukseen liittyy olennaisesti ajatus luopumisesta; suhde omaan olemassaoloon määritellään uudelleen irroittautumalla sekä materiaalisista että psyykkisistä totunnaisuuksista. Tavanomaisen elämän kehyksistä luopuminen vie retriitissä asteittain syvemmälle kokijan omaan sisäiseen maailmaan. Dramaturginen jännite rakentuu yksityisten tajunnallisten muutosten ja yhteisöllisen kokemuksen väliselle vuoropuhelulle. Pitkän keston luoma mahdollisuus syventää kehollista kokemusta on esityksen rakentamisessa merkittävällä sijalla.

Esitys rakennetaan kevään työpajojen pohjalta: Interaktiiviset esitykset, Näyttämö sisäisenä tilana,

Liike ja kinesteettinen kokemus.

Esitykset Lahdensivun huvilalla Helsingissä:

Ensi-ilta 11.4.2009

Muut esitykset: 18.4., 19.4., 26.4.

Ohjaus: Tuomas Laitinen ja Julius Elo. Tilasuunnittelu: Saara Hannula

Muu työryhmä: Titta Halinen, Anna Maria Häkkinen, Minna Jutila, Suvi Leppänen, Minja Mertanen, Janne Pellinen, Maria Ruostepuro.

3. Näkymättömän valtakunta (lokakuu)

Näkymättömän valtakunta käsittelee ihmisten välistä yhteyttä, energian vaihtoa ja pyhyyttä – sitä mitä ei voi nähdä. Se rakentuu arjen, intiimin ja fantasian kudelmille, kehollisille kohtaamisille, joiden johdateltaviksi katsoja voi antautua. Esitys on mahdollisuus olla lähellä, haavoittuvana ja rakastavana.

Esitystä pohjustavat erityisesti syksyn työpajat: Intiimi ja Konsertti.

Ensimmäinen esityskausi Kiasman Kontti-näyttelytilassa: Ensi-ilta 1.10.2008 Muut esitykset: 3.10., 4.10., 5.10.

Toinen esityskausi Tanssiteatteri Hurjaruuthissa:

17.10., 18.10., 19.10., 24.10., 25.10., 26.10.

Ohjaus: Julius Elo ja Tuomas Laitinen.

Tilasuunnittelu: Saara Hannula

Valosuunnittelu: Tomi Humalisto

Äänikonsultaatio: Kimmo Modig

Muu työryhmä: Anna Maria Häkkinen, Anna Jussilainen, Suvi Leppänen, Minja Mertanen, Janne Pellinen, Linda Priha, Iiris Raipala

Julkaisut

Esitys-lehti 2/2008

Todellisuuden tutkimuskeskuksen vuonna 2007 käynnistämän esitystaiteen lehden syysnumeron teemana on Katsoja-kokijan keho esityksessä. Lehdessä käsitellään mm. kevään tutkimuksen ja esitysten antia.

Miltä tuntuu olla kukka - kirjoituksia kehollisuudesta ja katsojan asemasta esityksessä

Vuoden lopuksi julkaistaan koko vuoden kokemuksia ja sen aihepiiriä käsittelevä julkaisu, johon kirjoittavat tutkimusvuoteen osallistuvan työryhmän jäsenet, heijastusryhmässä toimintaa ulkopuolelta tarkkailleet katsojat sekä muut kutsukirjoittajat.

Tutkimusvastaavat

Julius Elo on ohjaaja ja esitystaiteilija, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulun Esitystaiteen ja teorian koulutusohjelmasta. Hän on erikoistunut luomaan konventioista poikkeavia esityskonsepteja, joissa katsoja/t asetetaan eri tavoin esityksen keskiöön. Hän on paneutunut esityksissään erityisesti katsojan tajunnallisiin ja kehollisiin vaikutuksiin. Hänen viimeaikaisia teoksiaan ovat olleet Todellisuuden tutkimuskeskuksen Helsinki by Night – Sightseeing esitys (2005 ja 2006) , Olotila – yhden katsojan kokemusesitys (2006-2007) sekä Hiljaisuuden Politiikka – Kehollinen installaatio (2007) .

Tuomas Laitinen on ohjaaja ja esitystaiteilija. Hän on tutkinut esityksissään erityisesti kehon ja mielen yhteyttä ja läsnäoloa. Viimeisimmät projektit – yhdelle katsojalle valmistettu kokemusesitys Olotila ja kehollinen installaatio Hiljaisuuden politiikka - ovat käsitelleet näitä aiheita nimenomaan yleisön näkökulmasta. Laitinen on ollut tekemässä esityksiä mm. Todellisuuden tutkimuskeskukseen, Puoli-Q:n näyttämölle, TEHDAS teatteriin ja Turun kaupunginteatteriin. Hänellä on myös kymmenen vuoden kokemus erilaisista kehon ja mielen suhdetta käsittelevistä tekniikoista.

Työpajojen vetäjät

Eero-Tapio Vuori on ohjaaja ja erikoistunut tietoisuutta tutkiviin esityksiin. Hän on toteuttanut useita kokemusesityksiä, joissa maailman ja esityksen raja hälvenee ja varsinainen esitys rakentuu katsojan tajunnassa. Vuori on ohjannut esityksiä mm. Todellisuuden tutkimuskeskuksessa, Kajaanin kaupunginteatterissa sekä Teatteri Naamio ja Höyhenessä.

Felix Ruckert on saksalainen koreografi ja tanssija. Hän on tanssinut mm. Pina Bauschin, Wanda Golonkan, Mathilde Monnierin ja Wuppertal Tanztheaterin kanssa. Hän on työskennellyt vierailevana koreografina Ballet du Rhinissä, Mulhousessa, Vietnamin kansallisessa baletissa ja Star Dancer Balletissa Tokiossa. Vuodesta 1994 hän on johtanut omaa ryhmäänsä Berliinissä. Hän on kansainvälisesti tunnettu erityisesti interaktiivisista tanssiteoksistaan ja valmistanut useita esityksiä, joissa katsoja on kehoineen mukana esityksen toiminnassa. Vuonna 2004 hän aloitti vuotuisen aistillisia äärimmäisyyksiä, rituaalia ja esitystä tutkivan xplore-festivaalin, jota hän yhä kuratoi.

Pasi Pölönen on sisäisten taistelulajien opettaja, homeopaatti ja NLP-kouluttaja. Hän opiskeli ja opetti noin kahdenkymmenen vuoden ajan useita eri itämaisia taistelutaitoja Suomessa, Euroopassa, USA:ssa ja Aasiassa, jonka jälkeen hän on keskittynyt sisäiseen työskentelyn muotoihin. Vuodesta 1996 lähtien Pölönen on pitänyt satoja koulutuksia ympäri Suomea aiheena Qigong, Taiji, Yiquan, Taojooga, Homeopatia, NLP, rentoutuminen ja mielikuvaharjoittelu sekä Fengshui.

Riikka Theresa Innanen on tanssitaiteilija, pedagogi, videografi ja kuraattori. Innasen tanssitaiteilijan työ on painottunut tanssissa havainnoinnin syvempään ymmärtämiseen, luoden koreografisia teoksia improvisaation ja multimedian (lähinnä videon) elementtejä hyväksikäyttäen. Hänen työssään heijastuu pitkällinen työskentely kehotietoisuutta harjoittavien metodien kuten Body-Mind Centering- ja Aleksander–tekniikkojen sekä Autenttinen liike -metodin kanssa. Omien tanssi- ja videoteosten lisäksi Innanen on työskennellyt mm. Oblivia-ryhmässä, Soile Lahdenperän ja Arja Tiilen teoksissa, Todellisuuden tutkimuskeskuksessa sekä opettanut Amsterdamin Teatterikorkeakoulussa.[Category number='-1' method='excerpt' order='desc' id='37' orderby='date']